Laulunäytteitä 1930 – 1940 -luvuilta
(Laulut opittu kansakoulussa)
Lauluissa kuvastuvat ajan kasvot. Niin tälläkin aikakaudella. Ihmiset elivät lähellä luontoa. Luonnon keskellä he uurastivat aamusta iltaan. Luonto oli heidän työpajana. Pellot, niityt, metsät ja vesistöt olivat jokapäiväistä käyntialuetta. Sieltä saatiin elämän tarpeet.
1930 – 1940 –lukujen lastenlaulut ovat elämänläheisiä. Luonnon kuvaaminen on niissä yleistä.
Hyvin monet laulut kertovat työstä ja toiminnasta. Paimenet ovat saaneet isellensä monta laulua. Paimenen virkaa suorittivat tuohon aikaan yleensä lapset, jopa suurilla saloilla. Lauluja on sepitetty sepille, leipojille, pyykkäreille, talojen rakentajille ym.
Väkijuomien käyttöä välttääkseen kirjoitettiin lapsille ja nuorille raittiuslauluja.
Nuori, itsenäinen Suomi juurrutti lapsiinsa jo kansakoulussa isänmaan rakkautta ja sen tärkeyttä.
Ennen sotia 1930-luvulla oli Suur-Suomi -ajatus ylinnä muita. Lapuanliike toimi kiivaana. Opettajat puhuivat Suur-Suomi -haaveesta niin Turhalan kuin Luupuvedenkin kouluilla. Näitä lauluja olen ottanut tähän kaksi.
Olen aikoinani kirjoittanut muistiin peräti sata kansakoulussa opittua laulua. Tähän olen poiminut niistä 25 ikään kuin näytteeksi tuosta ajasta.
Oppilailla ei ollut laulukirjoja, ei laulutunnilla eikä muulloinkaan. Opettaja kirjoitti opittavan laulun sanat taululle, josta oppilaat kirjoittivat ne itselleen. Laulun sanoittajista ja säveltäjistä ei puhuttu mitään. Tässä selitys, miksi poimimistani lauluista puuttuvat tärkeiden henkilöiden nimet sekä nuotit. Hyvä näinkin.
- Leikkilauluja
Tikin, takin Rakennamme talon
1. Tikin, takin tikka hakkaa 1. Aitolan Aune ja Taitolan Tauno
puuta nokallansa. ne rakentavat pesäsensä
Viepä pienet poikansakin pienoisen vaan.
työhön mukanansa. Laulut on lautoina,
hilpeys on hirsinä.
2. Kipin, kapin lapset rientää Tupanen on valmistuva joutuisaan.
kouluun aamusella.
eipä tahdo kelpo lapset 2. Hakkaamme. höyläämme,
koskaan laiskotella. lyömme ja läiskimme,
iloisina pyörimme, hei lal-la-la-lei.
3. Tillin. tallin tikka tanssii Sieväksi siistimme,
koivun konkerolla. soreaksi sorramme,
Lapset työstä päästyään kukkasilla kaunistamme kotimme.
pihanurmikolla.
3. Terve nyt tultuas.
pienoiseen pesäämme,
Minä ratsastan iloisina laulelemaan
ral-lal-la-lei,
1. Minä ratsastan, hei ratsastan ra-ra-ra-ra-ral-la-la,
tämän harteilla hummani valkean. iloisina yhdessä nyt pyörimme.
Sen harja se tuulessa hulmuaa,
ja hauska on meidän taivaltaa.
-
Se sokerit syö minun sormistain,
en koskaan lyö minä ratsuain.
Me menemme harjuja harpaten,
ja metsiä. laaksoja laukaten.
Leikimme joulujuhlassa
-
Nyt joulun valkeat välkkyy, 2. Kas kuusen oksat ne taipuu
kun juhlan vietto jo on. nyt herkuin painosa vaan.
Taas lasten lauluna helkkyy, Saa lasten mielihin kaipuu,
jo riemu lausumaton. kun päästäis maistelemaan.
Pois piriin kiiruhtakaa, Pois piiriin kiiruhtakaa,
puun ympäri pyöriä saa, puun ympäri pyöriä saa,
hei ral-lal-lall-la-la-laa. hei ral-lal-lall-la-la-laa.
3. Pian kuuluu kolkutus varmaan, 4. Oi armas auvojen ilta,
ken saapuu kuusemme luo. oi joulun aatto ja yö.
Kai nytkin pukkimme harmaan, Kun loistaa tähtien silta
tää joulu vieraaksi tuo. ja lapset leikkiä lyö.
Pois piiriin kiiruhtakaa, Pois piiriin kiiruhtakaa
Puun ympäri pyöriä saa Puun ympäri pyöriä saa
hei rall-lal-lal-la-la-laa. hei rall-lal-lal-la-la-laa.
Lauluja luonnosta
Koivuni Kesälaulu
1. Aivan alla ikkunani 1. Kaunis, kirkas aurinko paistaa,
kasvaa koivu sorja. metsät, kummut kuultaa.
Sen on varsi valkeainen, Kulje kanssain helmahan luonnon,
oksa hento, norja. huolet haihtuu sulta.
Sen on varsi valkeainen, Laula vain, laula vain,
oksa hento, norja. huolet sulta haihtuu ain`,
Laula vain, laula vain,
2. Ken sen hienot hiirenkorvat huolet sulta haihtuu ain`.
aukes aamusella,
kaikkien sen kauneutta 2. Linnut pienet osilla laulaa,
täytyy ihastella. soivat soinnut rastaan.
Kaikkien sen kauneutta Laulan, laulan rintani riemut.
täytyy ihastella. vuoret kaikuu vastaan.
Laulan vain, laulan vain,
3. Peippo lensi koivun latvaan vuorten kaiku vastaa ain´,
kun sen kaukaa näki Laulan vain, laulan vain,
Oksalle sen kukkumahan vuorten kaiku vastaa ain`.
kerkes kevätkäki.
Oksalle sen kukkumahan
kerkes kevätkäki
Mänty, kuusi ja koivu Lumisade
1. Mänty se kasvavi kankahalla, 1. Hiutaleet, hentoiset, ilmojen tiellä,
korkea,, suora ja vankka. lentävät, leijuvat. liitävät siellä.
Sieltä mä mökkini hirret hankin. Konsa ne kulkuset joulua soivat,
missä on männikkö sankka hohtavat hanget ne hiutaleet loivat.
2. Vihrein oksin varjoa tarjoo, 2. Käskyn kun antavi ilmojen taatto,
tumma ja tuuhea kuusi. silloin on liikkeellä hiutalesaatto.
Kohtapa nousee kuusien suojaan Kepeät harsot ja hienoiset hunnut,
Mökkini oiva ja uusi ihmisten mieliin luo juhlaisat tunnut
3. Sorja on valkeavartinen koivu, 3. Mahtavat nietokset metsihin karttuu
koivikkorantahan soudan. vuoriksi, linnoiksi teille ne varttuu.
Juhannuskoivun lehtevän, norjan, Järvien laine ja aalto on vanki,
mökkini pihaan noudan. paksu ja pehmyt on valkoinen henki.
4. Hetken vain hiutaleet hyörivät työssä,
leijuvat haahtuvat joulukuun yössä.
Pilvenpä reunalla punervan, hienon
koti on hiutalelapsosen pienon.
Talvilaulu
Terve taas sä talvi raikas. törmälle, jyrkälle
tullut on sun hauska aikas. rohkeasti vaan,
Ulkona jo Pohjan ukko. Käymme liukumaan.
untuvia puistaa. Hei, Maija ja Jukka
Kohta siellä, sukset, kelkat alas tulla antakaa.
iloisesti luistaa Katsokaa: Liukkahasti liidän nyt,
Pyrytköön, paukkukoon, kuin salon sinisukka.
järven selkä ulvokoon
3. Työlauluja
Kyntäjän rukous
1. Mä kynnan, kylvän peltoni 3. Ja unestansa heräten,
ja uhraan kaikki voimani. mullasta päänsä nostaen,
Oi, siunaa. Isä taivainen. se lehdet pienet varresta,
tuo köyhän jyvänen. luo kohden taivasta.
Oi, siunaa. Isä taivainen. Se lehdet pienet varresta,
tuo köyhän jyvänen. luo kohden taivasta.
-
Lähetä pilvi satamaan,
ja päivä kulta paistamaan.
Niin jyvä itää ilolla,
maan mustan povessa.
Niin jyvä itää ilolla,
maan mustanpovessa.
Tässä on kyntäjä, tämän vuosisadan alkupuolella syntynyt. Hän on korvenraataja, käsi suokuokan
varressa kohmettunut. Hän kyntää peltojansa 1930- ja 1940-luvuilla. Nöyryys seuraa hänen on hän
Tässä on kyntäjää, tämän vuosisadan alkupuolella syntynyt. Hän on korvenraataja, käsi suokuokan varressa kohmettunut. Hän kyntää peltojansa 1930- ja 1940-luvuilla. Nöyryys seuraa hänen askeleissaan ja velttaviilloksissaan. Hän panee kaiken fyysisen voimansa liikkeelle, mutta hän lähettää myöskin suurimman tuskan- ja hädänviestin ylöspäin suuren Luojansa luokse: Anna pellolleni sadetta ja poutaa! Estä pakkanen, viljan suurin tuhooja!
Tämä kyntäjä elää yhä. Ei hän miehuusvuosinaan osannut arvata, että vielä hänen eläessään samat, hänen rakkaat peltonsa lepäävät ns. ”paketissa” ja ovat ympäristönsä rumennuksena.
Tässä on peräkkäin kaksi kyntäjän laulua. Toinen heistä sanoo: ”Tätä astun mä nyt, eikä kenkään mua pois aurani jäljiltä saata.”
Kuinka kävikään? Asiat eivät aina mene toiveiden mukaisesti.
Kyntäjän laulu
1. Tätä peltoa kynteli taattoni mun
ja kynteli taatontaatto,
se ostettu otsin on helmeilevin,
ilon, tuskan se tuttua maata.
2. Tätä astun mä nyt, eikä kenkään
mua pois aurani jäljiltä saata.
Taas kypsempi kynnös jälkeeni jää,
tuhatmuistojen pyhää maata
Saunavihdat
1. Lapsoset ketterät kotihaasta,
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa.
2. Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis’ äidin lapset
kylmältä maailmassa!
Jauhinkivet
1. Jyrrin, Järrin jauhinkivet. 3. Pian sulle. äiti kulta,
pakinoivat nurkissaan. töihin apu valmistuu.
Puurojauhot makoisimmat Jyrrin. järrin puurosta,
täällä yksin jauhetaan kun pienten voimat vahvistuu.
2. Pulp, pulp, pulp, pulp, puurovesi,
liedellä jo kiehuupi.
Jyrrin, jarring, oi, jos pian,
äidin vakka täyttyisi.
Paimenten laulu
1. Paimenet ne laitumella paimensivat karjaa,
Mesikämmen kankahalla etsii mettä, marjaa.
Tuu, tuu, tuu, tuu, tuu, tuu, tuu.
2. Kilin, kalin, kilin, kalin, karjankellot soivat.
Illan säteet paimenille, kotikutsun toivat.
Tuu, tuu, tuu, tuu, tuu, tuu, tuu.
3. Satuja soi paimenille, metsä myöhään, varhain.
Ylvähät on metsän majat, kotiliesi parhain.
Tuu, tuu, tuu, tuu, tuu, tuu, tuu.
Hoi, lehmikarja
1. Hoi. lehmikarja, hoi. pikkulauma. 2. Hoi. lehmikarja, hoi, pikkulauma,
hoi, tänne, tänne, hoi! hoi, tänne, tänne, hoi!
Päivä jo laski vuorien taa, Aamusta asti käyskelin näin,
Kuulava hämy laaksohon saa. mielin jo kotipirtille päin.
Tähdikki, Virkku, Kaunikki, Sirkku Lähde, karja kannuni,
hoi, pikkulauma, hoi! Hui-huh-huh-huu! Korpi jakaa – huu!
Paimenessa
1. Täällä koira karjoineen, 3. Tyynet lehdot leikkini,
täällä karja kelloineen. linnut soittoseurani.
Hui.huh-huh-huu! Hui.huh-huh-huu!
Täällä nurmi ruohokas, Lähde, karja kannuni,
ahomäki marjakas. Luojaan luonto pappini.
Hui.huh-huh-huu, Hui.huh-huh-huu,
Korpi kajahtaa – huu! Korpi kajahtaa – huu!
2. Salot suuret salini,
mätäs pieni pöytäni.
Hui.huh-huh-huu,
Eväskontti aittani,
ähde, karja kannuni
Hui.huh-huh-huu,
korpi kajaa – huu!
Seppäin laulu Työkello
1. Jo päivän koittehella 1. Plim. plimm. plim. plim!
me käymme takomaan. Hei, jopa Ruissalon työkello soi
Ei naapurit saa unta, päivä kun kirkkaasti koittaa.
kun kalke aljetaan. Tarasta paimen jo karjansa toi,
Sill´ aamuun valmihiksi torvella tuoreella soittaa.
on aura joutuva, Lampuri lampaille huutelee huis,
ja kyntöhevonenkin Liisa se porsaille ärjäisee huis,
on kenkään pantava. kuttuja täynnä on Härkölän ruis,
Ja kyntöhevonenkin kaurassa taas kanat kuokkii.
on kenkään pantava.
Pum, pum, pum, pum! 2. Hanhet ja ankat ne rannassa ui,
Saara on pyykillä siellä.
2. Ain´iltamyöhään asti, Loiskahti järveen ja kirkaisi, hui!
ja joskus kaiken yön, Tuomasko lie ollut tiellä.
käy kalke taukoomatta Pietari härkiä röyskeli, hoi!
kun kiire ompi työn. Esteri Heikille kahvia toi.
Mutt´ aamupuhtehellla Kahden he yhdessä kahvia joi.
kun herää niittäjä, en minä saanutkaan unta.
on viikattehet valmiit
ja kirkkaan kiiltävät.
Pum, pum, pum, pum!
3. Kun aura sitten karskuu.
ja sirpit suikkaavat.
Ja viikattehet kilvan,
kun saivat kirkkahat.
Ne silloin uutteruutta,
ain´seppäin ylistää,
jotk´aamust´ iltaan, yöhön,
näin työssään temmeltää.
Pum, pum, pum, pum!
Ruokakellot soittelivat ja kutsuivat palkkaväen ruokailuun. Näin tapahtui Lahden ja Niemen taloissa. Luupuveden koulun oppilaat kuulivat sen joka päivä ja kuuli sen koko kylä.
Turhalan koulun lähettyvillä ei ollut ruokakelloja. Sellainen löytyi Murtomäen Vanhalta talolta.
4. Raittiuslauluja
Suomen lasten laulu
1. Me oomme lapsia Suomenmaan
ja nousevan aamun kansa.
Me tahdomme rientää taistelemaan,
kodin onnea, rauhaa puolustamaan
kukin puolesta kalleinpansa.
2 Vaikk’ oomme pieniä, heikkoja vaan,
on uljuutta, innostusta!
Me nostamme lippumme hulmumaan,
sitä lippua uljaana seuratkaa,
kell’ on taistohon uskallusta.
3. Kas vaara vastassa voimakas on:
väkijuomien viekkaat ansat.
Nyt niitäpä vastaan taistelohon
me käymme ja taistomme oikea on,
Sitä siunaavi kerran kansat.
4. Me oomme lapsia Suomenmaan
me valtavat toivon joukot.
Siis päätämme näin: ”Emme milloinkaan
väkijuomia juo – emme muille suo” –
niin vältämme vaaran loukot.
5. Joululauluja
Joulukirkkoon Betlehemin joulu
1. Joulukellot kumajaa. 1. Kas. taivaalla tähti on
väreileelepi taivas, maa. tuntematon ,
aamutähti koitta. joka Betlehemin yli loistaa.
Hepo hiljaa hälkyttää, Siell´laps´kapaloituna
tuolla kirkko häämöttää, joka synnin ja kuoleman
kellot yhteen soittaa poistaa.
Tää lapsi on halvassa
yömajassaan
2. Jouluvirren sävel´vuo, ja lähinnä häntä on paimenia.
muistot menneet mieleen tuo, On köyhä ja alhainen kansa.
milloin joulu mulla? Mut´ ylhäällä enkelit iloitsevat
Konsa laulaa sydän uus, ja tuhansin kielin lausuvat
sielus täyttää ikuisuus, hänen iäistä kunniatansa.
silloin joulu mulla,
silloin joulu mulla. 2. Ne laulavat: Tähti on tuntematon,
joka Betlehemin yli loistaa.
Kointähtenä maan yli paistava on
ja sen loistoa vuossadat toistaa.
Ja lapsi ken halvass´
on yömajassa,
maan kansojen kaikkein
on vapahtaja.
Hän kirkkaudest´tuli Herran,
luo Isänsä ihmiset viedäksehen,
hän saava on voiman ja
kiitoksen
ylistksen ja kunnian kerran.
- Isänmaallisia lauluja
Hangon marssi
1. Käy luokse Hangon laineen
tai tuntureitten taa.
yks kansa, suomalainen
se siellä uurastaa.
Siell’ ensi aamun näimme me,
ja siellä keinui kehtomme,
ja äidin suusta hellinpään :,:
soi nimi Suomen tään:,:
soi nimi Suomen tään:,:
2. Siis meillä, miehet Suomen,
on yksi veljen tie,
mi valjenneekin huomen,
mi nimi meillä lie.
Mies Karjalan ja Uudenmaan
ja Pohjan, Kainuun kuulakkaan
ja Auran, Saimaan seutujen, :,:
käy liittoon veljien
käy liittoon veljien
Suomen kansa
- Vapaa syntyi Suomen kansa,
muistaa vanhaa vapauttaan,
Lauluissansa korven kansa,
valtas meille vapaan maan.
- Väinämöisen laulun laine
vyöryy kautta maailman,
Taipuu aine, nousee maine
maasta hengen voittoisan.
3. Vaikka tuiskii talvi lunta,
paljon painuu alle jään.
4. Uusko uhkaa Suomen surma?
Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma, taikka hurma,
kaikki yhteen kuulutaan!
5. Tuima tääll’ on kehto, hauta,
sankka saartaa pohjan yö,
tääll’ ei auta miekka, rauta,
auttaa aatos, tarmo, työ.
Näkee unta ihmiskunta
oikeasta itsestään.
7. Suur-Suomi lauluja
Heimovirsi
- Nous´Suomi, suojele heimoasl
me, auta, turmio torju.
Se tee, mihin kutsuvi kunnias,
älä heikkona emmei ja horju.
Ei Aunus, Inkeri, Vienanmaa,
elon toivonne sammua saa.
Ei Aunus, Inkeri, Vienanmaa.
elon toivonne sammua saa.
2. Ei orjaks´sortua saa.
ei voi ikivirsien heimo herkkä,
Sen hengestä henkemme juuret joi
sen vieläkin kukkivi kerkkä.
- Emo Suomi, taikahas vanhempaan
sa turvaa, poikies voimaan!
Sydän heillä vielä on paikallaan,
sukus onnea vartioimaan.
Viel´ oikeus kerran voittohon vie,
viel´ auki on yhtymätie.
Viel´ oikeus kerran voittohon vie
Viel´ auki on yhtymätie.
Se maassa laulun ja kantelon,
vapauttaan laulava on.
Se maassa laulun ja kantelon
vapauttaan laulava on.
Kaiu kallis heimolaulu
- Kaiu kallis heimolaulu,
innostaen, lämmittäin.
Eesti, Suomen. Liivin lapset
heimoliittoon yhdistäin.
Kiiri viesti yli vetten,
niin kuin aamun tuulahdus,
sytyttäös sydämissä,
uusi uljas uskallus.
- Niin kuin kiurun kevähäll,
laulu meidän soikohon.
3. Jalo, kallis heimomme,
juurru nuorten sydämiin,
vartu, kasva kaunihisti,
tietä viito vastaisiin.
sama toivo, sama usko,
heimolapset yhdistää.
Kaukana ja korkealla,
meill´on matkan määränpää.
ennen oomme harhailleet,
riemuun syttyy sydämemme,
kun on tiemme yhtyneet.
toivon aika meillä on.
Yksinämme eri teitä
Kevät kukkii rinnassamme,
Näihin lauluihin on kätketty oman aikansa viisautta, jos turskaa ja kärsimystäkin.. On annettu ohjeita uusille tulokkaille. Vaikka ei säveltä osaisikaan, kieli on voimakasta ja paljon kertovaa. Ne ikäluokat, jotka ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan näitä laulaneet, tuntevat ihmeellisen lämmön lähetessään näitä ehkä vuosikymmenien takaa.
Varjele vakainen Luoja
- Varjele vakainen Luoja,
kaitse kaunoinen Jumala.
Ole puolla poikiesi,
aina lastesi apuna.
Aina yöllisnä tukena,
päivällisnä vartijana.
- Aita rautainen rakenna,
- Anna Luoja, suo Jumala,
anna onni ollaksemme,
hyvin ain´eleäksemme,
kunnialla kuollaksemme,
suloisessa Suomenmaassa
kaunihissa Karjalassa.
kahen puolen kansoani.
Asukseni ainookseni,
tuekseni, turvakseni.
ympäri minun eloni,
kivilinna liidättele,