Lukijalle

Lukijalle

Kertojia aina löytyy edes yksi paikkakunnaltaan, mutta ketomuksien tallettajista on jo puute.  Muistiinkirjoittaminen tai nauhoittaminen pitäisi suorittaa aikanaan.  Jos asia huomataan liian myöhään, sitä ei voida enää auttaa.  Saatetaan vaikeroida, ettei siltä ja siltä henkilöltä otettu asioita talteen.

1800-luvun puolella sekä tämän vuosisadan alussa syntyneet, Oravamäki-Turhala alueella, ovat menneet muutamaa lukuunottamatta rajan taakse ja vieneet tiedot mukanaan.

1920-luvulla syntyneet ovat tällä hetkellä paikkakunnan vanhinta väestöä ja tietävät asioita eniten ajassa taaksepäin.  Tämän vuoksi allekirjoittaneet halusivat koota paikkakunnan historiaan liitttyviä asioita ja tapahtumia menneisyydestä aina lähelle nykypäivää.

Työmme perustuu etupäässä paikkakuntalaisten haastatteluihin.  Olemme kiertäneet talosta taloon, haastatelleet sekä isäntiä että emäntiä.  Puhelinta olemme myös paljon käyttäneet.

Meille on useampaan kertaa esitetty kysymys: Miksi ryhdyitte Kiuruveden Turhala-Oravamäki historiikin tekoon?

Vastaukseksi löytyy alussa mainitun syyn lisäksi toinenkin.

Tein erityistyön Raahen seminaarissa vuosina 1948-1950, aiheena Kiuruveden Luupuveden huonekasvit.  1990-luvulla suoritin Kiuruveden Luupuveden Mykkästen sukututkimuksen.

Nämä kaksi edellä mainittua työtä innostivat minut kehittelemään asioita edelleen, sillä kaikki nämä kolme työtä liikkuvat paikallisesti samoilla alueilla.  Kierrettävänä ovat samat talot, haastateltavina isännät ja emännät, mutta nyt jo uudet sukupolvet, mitkä olivat 1940-luvulla.

Kolmas työ, Kiuruveden Turhala-Oravamäki, Vanhaa aikaa muistellen, on näistä laajin, sillä poikkeuksella, että tätä työtä en ole tehnyt yksin, vaan yhdessä mieheni Heimo Kauralan kanssa.

Meillä on ollut monta iloista ja rattoisaa hetkeä muistellessamme lapsuuttamme ja nuoruuttamme sekä myöhempiä tapahtumia.  Yhdessä ovat monet asiat selvinneet.

Olemme iloisia, jos voimme tämän työmme avulla olla avuksi tulevillle sukupolville, panemalla muistelumme paperille.  Monia asioita voi jäädä kaikesta huolimatta tämän kirjoitelman ulkopuolelle.  Vuosikymmenien kuluttua joku paikkakunnalla asuva henkilö voi tästä jatkaa.

Mikä paikka olisi ihmiselle rakkaampi kuin synnyiseutu peltoineen, metsinee, järvineen ja rakennuksinee.  Mielessämme välkkyvät Luupuvesi-Turhala seudun maisemat lapsuuden sinisin värein.  On mieluisaa kulkea syntymäseudun tantereilla ja antaa muistikuvien lentää.

Lämmin kiitoskaikille avusta!

Mikkeli 1999

Martta Irene Kaurala                                                                                                                                Pauli Heimo Kaurala