5. Niemistenkatu

Sisällys:

Niemistenkadun alkua / Esko Kaikkonen

Korkeakankaan alue / Esko Pietikäinen

Kiuruveden kirkonkylän Korkeakankaasta / Ilmi Kemiläinen

 

Niemistenkadun alkua                                                                                                         Esko Kaikkonen

 Niemistenkatu alkaa Osulan risteyksestä ja osa siitä on tullut kuvattua Osulan risteyksen ja torinseudun yhteydessä. Tämä osa alkaa näin vanhan Osuuskassan jälkeen. Ensimmäisenä on jo purettu Ruotsalaisten kirjakauppa. Siellä oli joka syksy kova tungos, kun oppikoululaiset ryntäsivät ostamaan uuden lukuvuoden oppikirjoja.

Kirjakaupan jälkeen on vielä kunnossa oleva vanha lääkäri Väänäsen talo Puistola, jossa toimii päiväkoti.

Puistolan jälkeen tuleekin jo nykyisen yläluokkien koulu. Rakennus valmistui yhteiskouluksi 1950-luvun alussa. Kouluja käsittelevän osion yhteydessä on kuva koulusta sen alkuperäisessä asussa. Saman vuosikymmenen kuluessa rakennetti koululle välttämätön liikauntasali.

 Tilaa tarvittiin lisää ja koulua korotettiin kerroksella. Tätä vaihetta häiritsi uuden rakenteilla olevan kerroksen palo, josta on kuvia myös kouluosiossa.

Seuraava laajennus oli toisenliikuntatilan rakentaminen Nivan puolelle. Kun 1960-luvulla rakennettiin lisää luokkatiloja koulun eteläpäähän, rakennus sai nykyiset tilansa.

Koulu toimi alussa Yhteiskouluna, jossa olivat keskikoululuokat 1 – 5 ja lukioluokat 6 – 8. Tämä yksityinen koulu pääsi valtion oppikouluksi syksyllä 1958 ja nimi muuttui Kiuruveden yhteislyseoksi. Peruskoulun myötä rakennuksesta tuli peruskoulun yläluokkien koulu ja lukiolle rakennettiin uudet tilat vanhaan suutari Toimen hakaan Lähteentielle.

Koekeakankaalle mentäessä vasemmalla puolen tietä oli seuraavana punainen vanha rakennus, johon muutti Kurkisen perhe vuonna 1956. Juho oli jo eläkkeellä, mutta Meri Kurkinen toimi terveydenhoitajana. Heidän poikansa Pekka oli luokkakaverini. Seuraavana oli kuvaamataidon opettajamme Valma ”Valttu” Kärkkäisen koti. Erkki Kärkkäinen oli Kiuruveden asemapäällikkö.

Kun lähdimme Seppo-veljeni kanssa Kajaaniin armeijaan kesäkuussa 1963, vanhempamme ostivat entisen Valma ”Valttu” ja Erkki Kärkkäisen talon. Heillä oli kolme lasta: Riitta, Marja ”Malla” ja Pekka. Neljä nuorinta sisarustamme asuivat tälossa ja me Sepon kanssa vain kävimme heidän luonaan kylässä.

Yhteiskoulun vieressä oli Kiuruveden vanha urheilukenttä, joka palveli myös koulun tarpeita. Sen taakse rakennettiin myöhemmin uusi kirkonkylän kansakoulu, Nivan koulu,  ja sen yhteyteen opettajille asuntoja.

Kärkkäisen talosta seuraavana oli autoilija Koivunurmen tontti, jossa oli asuinrakennuksen lisäksi korjaamo. Kukkomäentie päättyi Asematielle, joten Kurkisen (Käkelä) ja Kärkkäisen talojen välistä oli kulku Kärkkäisen takana olevaan taloon, jonka alakerrassa oli neuvola ja yläkerrassa asuivat terveydenhoitajat. Tämän talon taaksen oli joku alkanut rakentamaan omakotitaloa, mutta siitä oli ehditty kaivaa vain perustuksia.

Kukkomäentie rakennettiin Niemistenkadulle saakka noin vuonna 1964 ja sen alle jäi osa Kärkkäisen talon tontista. Talo on jo purettu ja liian pieneksi käynyt tontti on rakentamattomana. Kurkisen paikalle on rakennettu uusi tiilitalo. Vain ulkorakennus on enää jäljellä.

Koivunurmen viereiselle tontille rakennettiin 1960-luvulla TB:n huoltoasma. Sen jälkeen tulee jo uusi Valtakatu ja sen kiertoliittymä.

Koivunurmien historiaa Niemistenkadulla Valtakadun liikenneympyrästä keskustan suuntaan. ( historiankeruu ja haastattelun kirjoitti Tauno Kinnunen)

Aleksanteri ja Anna Koivunurmen perhe muutti evakkona Impilahden Pitkärannasta Kiuruvedelle syksyllä 1944, kun kävi ilmi, ettei Karjalan kotipaikalle ollut enää paluuta.

Aleksanterin ja Annan perheeseen kuuluivat lapset Ilmari, Aaro, Unto, Aino, Pirkko, Antero, Pentti, Paavo ja Ritva.

Kiuruvedellä majoituttiin aluksi nykyisen kaupungintalon paikalla sijainneelle kansakoululle, jonka ruokalassa oli lyhytaikainen sijoitus. Siitä perhe hajotettiin useampaan taloon ja yhteen päästiin muuttamaan vasta sitten, kun Aleksanteri Koivunurmi hankki nykyisen ”Teboilin” paikalla Niemistenkatu 16 sijainneen tontin rakennuksineen vuonna 1946. Talon oli rakentanut ja siinä asunut Nestori Mähönen, joka teki talossa huonekaluja. Mähönen oli myynyt talon Ilmarin muistaman mukaan eräälle opettajalle, jolta Aleksanteri osti sen. Talossa oli kolme huonetta alakerrassa ja yksi yläkerrassa.

Tällä kiinteistöllä Aleksanteri jatkoi harjoittamaansa linja- ja kuorma-autoliikennettä ja myöhemmin varaosamyyntiä. Joissakin tuon ajan laskuissa esim. v.1953 esiintyy leima ”Kiuruveden autokorjaamo ja tarvikekeskus”. Nykyisen Suojan piha oli lisäksi ”autovarikkona” ja sen vieressä sijainneen Lepolan matkustajakodin autotallit olivat myös käytössä. 1950 luvulla ”Teboilin” paikka myytiin Shellille ja linja-autoliikenne myytiin linja-autoliike Toivo Makkoselle. Aleksanteri ja Anna ostivat Honkarannasta pienen maatilan, jonne he muuttivat ja jota he viljelivät kuolemaansa saakka.

Ilmari Koivunurmen perheen asuinpaikat Niemistenkadulla

Kuorma-autoliikennöintiä omana yrityksenään aloittava Ilmari Koivunurmi avioitui v. 1949 Karttulasta kotoisin olevan Lyyli Haringin kanssa. Aluksi he asuivat vuokralla Ronkaisen talossa kunnes he ostivat itselleen 1.8. 1950 ”Tuikan ” Heikki Pietikäiseltä talon, joka sijaitsi osoitteessa Niemistenkatu 14. Talo kunnostettiin omistajanvaihdoksen yhteydessä. Talossa oli sen hankintahetkellä syöpäläisiä ja Paavo Koivunurmen muistaman mukaan talo tiivistettiin ja sisällä poltettiin rikkiä tynnyreissä syöpäläisten hävittämiseksi.

Lapsista Seppo syntyi ennen muuttoa Kuopiossa ja Marjatta tässä talossa ja he viettivät varhaislapsuutensa tällä paikalla. Yläkerran huone oli aluksi myös vuokrakäytössä ja usean vuoden siinä asui säästöpankin pankkivirkailija Hertta Pouta. Uuden talon hankkimisen jälkeen tämä talo jäi vuokralaisten käyttöön kunnes Ilmari purki sen 1970 luvun lopulla.

Ilmari rakensi v.1952-1953 pienen korjaamorakennuksen talon pihapiiriin. Tuohon taloon tuli yläkertaan 2 huonetta ja alakertaan korjaamo sekä saunatilat. Yläkerran huoneissa oli vuokralaisena vuosien varrella mm. koululaisia, jotka tulivat maalta oppikouluun, sekä veljet Pekka ja Paavo ja useita muita työmiehiä.

Tuo tallirakennus oli pienikokoinen, joten kuorma-autoja jouduttiin korjaamaan ulkona. Sauna oli käytössä aina 2000 luvulle saakka. Ennen omaa saunaa jouduttiin käymään Nivan sillan kupeessa olevassa Juho Rädyn omistamassa yleisessä saunassa, jossa oli miesten ja naisten saunavuorot erikseen.

Vuonna 1960 Ilmari osti viereisellä tontilla olevan uudemman asuinrakennuksen ositteessa Niemistenkatu 12. Talo oli alun perin v. 1941 Matti Hyvärisen rakentama. Talossa oli useita vuokralaisia, kunnes vuonna 1964 talo remontoitiin, jolloin Ilmari perheineen muutti siihen. Lapsista Anne ja Anja syntyivät perheen asuessa tässä talossa.

Vuosina 1964-1965 rakennettiin viereiselle tontille Kukkomäentie 3 sijaitseva korjaamorakennus ja lämpökeskus. Tuossa korjaamossa Ilmari harjoitti korjaamotoimintaa ja parhaimmillaan korjaamossa työskenteli 6 vierasta miestä.

 

Aleksanteri Koivunurmen 1946 hankkima talo Kiuruveden ”Teboilin” paikalla Niemistenkatu 16 oli Koivunurmien ensimmäinen oma kiinteistö. Vasemmalla vaalea talo oli hautakiviveistäjä Piipon talo jonka myöhemmin Ilmari Koivunurmen muistaman mukaan osti Antero Tabell, joka teki Harrinpolun Tuovilan vastapäätä myöhemmin talon ja kuvassa oleva vaalea talo purettiin.

Oikeassa alanurkassa Aleksanteri Koivunurmen kiinteistön rakennukset. Seuraava valkoinen merkitty talo on Ilmari Koivunurmen perheelleen v. 1950 hankkima talo ja sen oikealla puolella on vuonna v.1953 rakentama korjaamo. Niiden yläpuolella on v. 1960 hankittu asuintalo.

Kuva 1980 luvulta. Oikeassa alanurkassa Ilmari Koivunurmen vuonna 1953 valmistunut pieni korjaamorakennus. Kuvan keskellä Niemistenkatu 12 talousrakennus ja vasemmassa yläreunassa vuonna 1960 hankittu asuinrakennus. Kuvan oikeassa ylänurkassa Kukkomäentie 3 sijaitseva vuonna 1964 rakennettu korjaamo- ja lämpökeskusrakennus.

Lyyli Koivunurmi kuoli vuonna 2006 ja Ilmari muutti syksyllä 2009 Rinnekotiin.

Korkeakankaan alue                                                                           Esko Pietikäinen

Kaksoisklikkaamalla saat kartan tarkempana.

Asuin Korkeakankaalla (paikallisesti Korkealla kankaalla) 7 – 11 ikävuoteni 1950 –luvun jälkipuoliskolla. Sen jälkeen suhteeni alueeseen oli varsin etäinen kunnes vuodesta 1981 lähtien olen asunut Hovin alueella perheineni. Tavoitteena on hahmottaa alue ja sen asujaimisto – 50/-60 lukujen vaihteen seutuvilla. Tavoitteena ovat muistikuvat, eikä absoluuttinen tarkkuus ja totuus. Esitetty tieto pyritään kuitenkin varmistamaan. Muistikuviani olen varmistanut ja täydentänyt Tatu ja Raili Hyvärisen, Tuomo Hiltusen, Juhani Kemiläisen, Pirjo Kekäläisen, Ritva Tikkasen ja Paavo Koivunurmen sekä Eero Huttusen ja Sirpa Asikaisen haastatteleman Ilmi Kemiläisen muistikuvilla. Ilmi Kemiläisen henkilöhistoriallinen muistelu on myöhemmin tässä osiossa.

 

Historiaa

Korkean kankaan alueen asuttaminen alkoi 1930 – luvulla kun Kiuruveden Seurakunta alkoi vuokrata alueelta tontteja edulliseen hintaa. Alue oli taajaväkisen yhdyskunnan ulkopuolella.  Alueella ei ollut vanhaa asutusta eikä kaavaa, jotka olisivat ohjanneet rakentamista. Rakentaminen haki vapaasti paikkansa. Pääosin rakennukset sijoittuivat Niemiskylän kautta Pyhäsalmeen ja edelleen Pohjanlahden rannikolle, sekä Kalliokylän suunnalle johtavan maantien varteen. Samalla alkoivat muotoutua myös nykyisten Ratisentien ja Lounajantien ”aihiot”, joiden väliin sijoittui suurin, hajanainen rakennuskompleksi. Ensimmäinen kaava alueelle vahvistettiin 1960 – luvun alussa. Tämän työn pohjan oleva kaavakartta on 60-luvun loppupuolelta ja sen ulkopuolisilta osin peruskarttaan vuodelta 1972.

Korkeasta kankaasta muodostui työväestön asuinalue. Joskus käytetty vertaus, ”Kiuruveden Pispala”, on monessakin mielessä, aluetta kuvaava. Rakennukset olivat pieniä ja usein siirrettyjä hirsirakennuksia, 1- 2 huoneen mökkejä. Alkuperäinen rakennuskanta on jo lähes kokonaisuudessaan hävinnyt. Uudisrakentaminen on ollut täydennysrakentamista eikä alueelle ole muodostunut yhtenäistä ilmettä. Rakennuskanta on edelleenkin pienehköä ja moni-ilmeistä. Yleisilme on siisti ja vain joitakin paikalleen rapistuneita taloja on havaittavissa.

Tämä esitys ulottuu Niemiskylän tietä rautatien tasoristeykseen saakka. Se jälkeen asutus jatkuu melko tiiviinä tien molemmin puolin Niemiskylän alueella melkein Aittojärvelle saakka.  Maisema muuttuu maatalous alueeksi mutta varsinkinkin alkuosalla on myös maattoman väestön asuntoja ja pieniä perheviljelmiä, joissa viljelyn osuus oli taloudenpidossa avustavaa toimintaa.

Maasto

Korkeakangas nousee, osin jyrkähkösti, muinaisjärven pohjalla olevasta Nivan niitystä länteen. Korkein harjanne on nykyisen Lounajantien seutuvilla. Siitä länteen, Niemiskylän tien suunnassa, maasto jatkuu vaihtelevana laskeutuen hiljalleen alimmilleen juuri ennen rautatien tasoristeystä. Maaperä on kallioista ja irtonaiset maa-ainekset ovat pääosin kivistä savimoreenia.

Korkean kankaan mäkeä on kadun peruskorjauksissa hieman ”kesytetty”. Ratisentien risteysalue oli 1 – 1,5 metriä alempana ja mäen huippu noin metrin ylempänä kuin nykyisin. Nousu oli kaksi vaiheinen ja kokonaisnousu sijoittui huomattavasti lyhemmälle matkalle kuin nykyisin.

Talot ja asukkaat

Nykyiseltä Valtakadulta lähtien oikealla puolella oli neljä asuinrakennusta ja kauppa ennen Ratisen tien risteystä. Ainoastaan entinen kauppa on edelleen olemassa vaikka nykyisestä ulkoasusta sitä ei kaupaksi tunnistakaan.

1 Aino Immonen. Aino eleli leskenä miehensä Fransin kuoleman jälkeen. Immosten jälkeen talossa asui vuokralla Hilja Tikkanen vuoteen 1965 saakka, jonka jälkeen talo oli ilmeisesti asumattomana kunnes sen paikalle rakennettiin uusi talo 70-luvun lopussa. Talon yläkerrassa on asunut myös leskirouva Peltomaa.

2 Proviisori Hermaala perheineen. Heidän jälkeensä talossa asuneet Pääkkö ja Abelius muuttivat Lahnasten/Makkaraperän suunnalle ja taloon muuttivat Toivo ja Anja Jumpponen. Jumpposet muuttivat Kuorevirralle rakentamaansa taloon 70 – luvulla. Myös Toivon veli, Benjami asui vaimonsa Liisan ja lastensa Markun ja Marian kanssa jonkin aikaa yhdessä veljensä kanssa ennen muuttoaan Siilinjärvelle. Paikalle on rakennettu uusi talo 70/80-lukujen vaihteessa

3 ja 4 Rakennuksessa (3) oli Kiuton (Kiuruveden työväen osuuskauppa) kauppa 60 – luvun alkupuolelle. Rakennuksen omisti maalari Aku Lilja, joka ajoittain asui talon yläkerrassa ja ajoittain kaupan sisäpihalla olevassa mökissä (4) Liljoilla oli kaksi lasta Paavo ja Kaisa-Leena. Kiuton jälkeen tiloissa toimi Paasisalon ja myöhemmin Lankisen yksityinen kauppa joitakin vuosia. Nykyisin rakennus (3) on asuinkäytössä.  Piharakennus (4) on purettu ja paikalla on uusi rakennus.

5 Veikko ja Eeva Kauranen perheineen. Heillä oli neljä lasta Niilo, Erkki, Liisa ja Lauri.  Myöhemmin perhe asui Kukkomäellä (ks. luku Kukkomäentie). Lauri oli myöhemmin asentajana Tiemestaripiirissä ja Liisa toimi mm. Lapinlahden apteekkarina.

Heidän jälkeensä talossa asuivat autoilija Johannes (Jukka) ja Hilkka Ruotsalainen. Perheessä oli kolme lasta, Juhani, joka tunnettiin mäkihyppääjänä (Rönä Ruotsalainen), Raimo ja Markku. Perhe muutti Nivan alueella ja Jukan tultua Nivan koulun ensimmäiseksi talonmieheksi koululle ja myöhemmin Kuopioon. Ruotsalaisten jälkeen talossa asui Seth Kärkkäinen. Tonttia on korotettu yli metri ja sille on tehty uudisrakennus 90-luvulla.

Vastaavasti tien vasemmalla puolella kaksi oli taloa ennen nykyistä Kala-Pekantietä.

6 Viljo Mykrä, joka oli autonkuljettajana Matikalla. Mykrillä oli kaksi lasta, Maija-Liisa ja Tarja. Perhe muutti Kuopioon. Heidän jälkeensä talossa asui Pekka Flygare perheineen ja 1966 alkaen Simo Lämsä perheineen. Rakennukset on purettu ja tontti on nykyisin tyhjä.

7 Talossa on aikaisemmin asunut Kokkonen, joka on pitänyt talossa myös kauppaa. Kokkosen jälkeen talossa on asunut Anna Huuskonen, maatalous-/kerhoneuvoja?neuvoja, jolla on ollut oppikoululaisia vuokralla yläkerrassa. Jossain vaiheessa talossa on ollut myös pesula. 50 –luvun lopulla talossa asui torikauppias Halmesvirta. Halmesvirroilla oli ”laahka” torilla ja leipomo Yhteislyseon ”takana”. Leipomo oli tunnettu maistuvista munkeistaan, joita koululaiset kävivät, kielloista huolimatta, ostamassa kesken koulupäivän. Myös Halmesvirrat ovat pitäneet talossa kauppaa ainakin jonkin aikaa. Halmesvirtojen jälkeen talossa asui Hannes Kärkkäinen perheineen. Hannes toimi joka toimi tiemestaripiirin työnjohtajana. Talon on edelleen 50 luvun asussaan varasto-osineen mutta kaupan ovi ja näyteikkunat eivät ole havaittavissa.

Nykyisen Kala-Pekantien paikalla oli sorastamaton tieura, joka varrella oli kolme alueelle tyypillistä pientä mökkiä.

8 Ratisentien liittymää vastapäätä oli Pekka Niskasen (Kala-Pekka) pieni mökki. Niskasella oli tytär, Hilja, jonka mies, Tuure, oli puuseppänä Mähösellä. Tässä välissä joku? Paikalla on nyt Tatu ja Raili Hyvärisen vuonna 1966 valmistunut omakotitalo. Hyväriset asuvat edelleen talossa..

9 Haudankaivaja Ville Suutarinen vaimoineen. Vaimo piti pyhäkoulua alueen lapsille. Vaikka tilat olivat pienet, Suutarisillakin oli alivuokralaisena oppikoululaisin.

10 Ruokolainen

11 Lauri Niskanen, ”Taiteilija Lassi”. Persoonallinen, yksinäinen mies oli polkupyörineen tuttu näky kirkonkylällä. Lassi maalasi mm. kuorma-autojen pakolliset ovi maalaukset ja erilaisia viittoja ja opasteita. Aikaisemmin Lassi on asunut, yhdessä äitinsä kanssa, vähän lähempänä Niemiskylän tietä olleessa mökissä.

Seuraavana, Kiuton kauppaa (3) vastapäätä, on ollut tiemestaripiirin pieni varastoalue. Niemiskylään menevä tie oli ”valtion maantie” kunnes uusi tie radan toiselle puolelle (Savikon suora) valmistui. Kunnossapidosta vastasi Pielaveden tiemestaripiiri kunnes Kiuruvedelle perustettiin oma tiemestaripiiri. Samoihin aikoihin ja myös tämä varastoalue lakkautui. Entinen maantie muuttui kunnan kaavatieksi.

 Vähän Ratisentien liittymän jälkeen vasemmalle erkani Kaatokatu (nykyisin Tukkitie), joka yhdessä Kaatotien (nykyisin Jussintie) kanssa muodostaa suljetun korttelin. Rakennuskaavan laajentamisen yhteydessä 70 –luvulla Kaatokatu on yhdistetty Niemistenkatuun uuden Kala-Pekan tien kautta ja tämä liittymä poistettu.

37 Talon on rakentanut Martti ja Anni Niskanen. Paikalla asui kuorma-autoilija Väinö Auvinen, joka muutti pois 50 –luvun loppupuolella. 60 –luvun alussa Kiuto rakensi paikalle uuden kaupan. Kaupan lopetettua rakennuksessa toimi Helluntaiseurakunta 80- luvun alkupuolelle. Helluntaiseurakunta muutti Nivankadun varteen rakentamaansa uuteen temppeliin. Tämän jälkeen rakennus purettiin ja sen sokkelille, ilman varastosiipeä, rakennettiin nykyiset Metsänhoitoyhdistyksen toimitilat.

38 Altti Kainulainen perheineen. Lapsista Teuvo ja Tenho jatkoivat vesijohtoliikettä ja Maila (Lignell) toimi kieltenopettajana Yhteislyseossa. Lisäksi oli yksi tytär, Sirkku? Myöhemmin Teuvo rakensi omakotitalon Tukkitien varteen ja tässä talossa asui Tenho. Vesijohtoliike toimi piharakennuksessa. Uuden liikkeen valmistuttua Nivan niitylle rakennus on muutettu asuin käyttöön. Talo on ulkoisesti lähes alkuperäisen kaltainen

39 Talon on rakentanut Heikki Toivola. Talossa asui Seppä Vilho Venäläinen. Piharakennuksessa oli paja/autokorjaamo myöhemmin yhdessä Erkki Hyvärisen kanssa. Venäläinen oli mm. tunnettu viikateseppä. Venäläinen muutti Kissakorpeen ja taloon muutti Altti Kainulainen perheineen. Perheeseen kuului vaimon lisäksi kolme lasta Maila, Teuvo ja Tenho. Myös Kainulainen piti korjaamoa piharakennuksessa. Paikalla on nykyisin Jari Kainulaisen (Teuvon poika) rakennuttama talo.

40 Aikaisemmin talossa ovat asuneet mm. Ilona ja Reino Haapasalo ennen kuin muuttivat silloisen Kaatokadun varteen taloon n:o 49. Heidän jälkeensä talossa asuivat Aku Komulainen ja hänen poikansa Martti. Hirsirakennus oli harjansuuntaisesti jaettu kahteen osaan – tien puoleisessa osassa asui Aku ja toisella puolella Martti tyttärensä Anjan ja poikansa Eeron kanssa. Aku oli jo eläkkeellä mutta Martti toimi tiemestaripiirin seppänä ja korjausmiehenä. Lasten muutettua pois ja Martin kultua rakennus jäi tyhjilleen ja on kokonaisuudessaan purettu. Nykyisin tontilla on pieni varastorakennus.

41 Talon alkuperäinen rakentaja on Herman Kärkkäinen. Talossa asui Tiina Kärkkäinen (Hermannin leski?). Tiinalla oli poika Teuvo. Yhden huoneen ja kylmän varastohuoneen käsittänyt mökki sijaitsee jyrkässä rinteessä. Mökki oli pitkään tyhjillään mutta on nyt peruskorjauksessa. Huoneosalla on uusi sokkeli ja ympäristöä on täytetty.

Vasemmalle erkanee Kaatokatu (nykyisin Jussintie), jonka päässä oli silloinen kaatopaikka (”Paskaraitti”). Ajalle tyypilliset tinurit, veitsenteroittajat ym. kiertolaiset yöpyivät usein kesällä kaatopaikan maastossa. Monilla oli mukanaan ”seeferi”. Lapsilla oli käsky pysytellä heistä erillään. Kaatopaikan päällä on nykyisin lentopallokenttä ja leikkipaikka.

Kaatopaikan pohjoispuolella olevassa notkelmassa (kaatopaikan ja asutuksen välissä) oli Suojeluskunnan vanha ampumarata. Joitakin näyttöhautarakenteita oli edelleen havaittavissa. Poikaset kävivät etsimässä hylsyjä sekä kaivelemassa vastapenkasta siihen uponneita luoteja.

Kaatotien varrella oli seuraavat talot:

42 Remeksen veljesten perheet, Tauno ja Hilja Juha poikansa kanssa yläkerrassa sekä Väinö perheineen alakerrassa. Väinöllä oli useita lapsia, joista nimeltä muistan Ailan. Väinö muutti 60 –luvun alussa Lahteen. Tauno oli kunnassa traktorin- ja myöhemmin autonkuljettajana. Tauno asuu leskimiehenä edelleen talossa. Alkuperäiseen rakennukseen on lisätty pieni eteinen.

55 Vilho Kiiskinen. Häntä ennen Nestor Martikainen, joka toimi urkujenpolkijana ja kellonsoittajana kirkossa. Hänet tunnettiin myös kaivonkatsojana. Martikaisella oli Paavo niminen poika. Paikan viimeinen asukas oli Tikkanen, joka toimi autonkuljettajana Matikalla. Paikalla ei ole nykyisin rakennuksia.

54 Paavali ja Elma Tapaninen. Perheessä oli useita lapsia, Tatu, Anja, Elina, Riitta ja Pentti. Alkuperäiseen, ilmeisesti yhden huoneen mökkiin, oli lisätty kamari ja myöhemmin 2000- luvulla vielä toinen. Talossa asui myöhemmin myös työmies Pekka Lappalainen, joka rakensi mm. urut.

52 Eemil ja Kaisa Pietikäinen 1955 – 1959. Meitä lapsia oli useita, Esko, Eero, Antero, Markku, Aino-Kaija ja Kerttu. Eemil oli ensin puuseppänä Matikan puusepäntehtaassa mutta siirtyi yleislakon jälkeen TVH:lle (tiemestaripiiri) työkoneen- ja auton kuljettajaksi ja myöhemmin varastonhoitajaksi. Talon alakerrassa oli huone ja keittiö sekä yläkerrassa yksi huone jota vuokrattiin lukiolaisille. Tämän jälkeen talossa asuivat Anni ja Erkki Hinkkanen. Hinkkaset rakensivat myöhemmin talon Kukkomäentien varteen Kairikon viereen. Rakennukset on purettu ja tontilla on nykyisin paritalo.

53 Hugo ja Aino Pikkarainen Kaija – tyttärensä kanssa. Hugo oli tiemestaripiirissä panostajana sekä sekatyömiehenä. Hugo oli kova kalamies. Pikkaraiset muuttivat Yhtylään ja sen jälkeen talossa on ollut monia asukkaita. Talo on alkuperäisessä asussaan.

Kaatotiestä erkanevan Kaatokadun varrella olivat seuraavat talot.

43 Pieni keltainen mökki, jossa asui Tyyne Blåmberg. Tyynellä oli kaksi lasta, Hilkka ja Annikki, edellisestä avioliitosta. Paikalla on uudisrakennus.

44 Autoilija Ilmari ja Iita Makkonen. Makkosilla oli neljä lasta, Raimo, Sinikka, Jukka ja Rauno. Makkoset muuttivat myöhemmin Kukkomäentien ja Museokadun kulmaukseen. Heidän Jakeensa talossa asui Anni Niskanen, jolla oli kaksi tytärtä Hilkka ja Maija.

45 Reino ja Reeta Kauranen. Reino toimi tiemestaripiirissä varastomiehenä. Kaurasilla oli poika, Eljas. Kaurasten jälkeen talossa asui Laitinen, jolla oli Aarne niminen poika.

Talojen 43 – 45 paikalla on nykyisin paritalo

47 Reino ja Anja Ruotsalainen. Arja oli töissä Osuuspankissa.

48 Teuvo ja Helka Kainulainen. Teuvo toimi perheen LVI -liikkeen johdossa ja Helka Kiutossa myyjänä.

Talot 48 ja 47 edustavat 60 –luvun alkupuolen uudisrakentamista.

49 Kuorma-autoilija Reino ja Ilona Haapasalo. Haapasaloilla oli kaksi kasvattilasta Eija ja Tatu. Talo on lähes alkuperäisessä asussaan. Haapasalot muuttivat tähän talosta 40.

51 50- luvun loppupuolella talossa asui Martta Karppinen . Myös Karppisella oli alivuokralaisena oppikoululaisia. Aivan 50- luvun lopussa talossa asui todennäköisesti myös vanhempi mieshenkilö.

50 Talon rakennuttanut Mari Kananen ”Ameriikan leski”, joka oli leskeksi jäätyään muuttanut takaisen Suomeen. 50-luvun loppupuolella talossa asui ”Martinoffin mummo” Nimen perusteella ilmeisesti siirtokarjalaisia. Myöhemmin talossa on asunut mm. autonkuljettaja Kalle Piiroinen sekä Tapanisen sisarukset, Elina ja Riitta, talosta 54. Talo on hyväkuntoisena paikallaan.

Ratisentien Hovintien liittymien välillä Niemiskyläntien oikealla puolella on yhtenäinen asutus

12 Talon on rakentanut muurari Emil Närhi. Muistaakseni talo oli ainoa tiiliverhoitu (myöhemmin rapattu) rakennus koko alueella. Talo oli rakennettu vaaleahkoksi poltetusta punatiilestä – olisivatko olleet paikallisen tiilitehtaan tuotantoa? Myöhemmin talossa asuivat Jussi Hyvärinen ja Urho Ruuskanen. Närhi rakentama talo osoitteeseen Harjukatu 14 valmistui -56 loppupuolella, jolloin perhe ilmeisesti muutti sinne.

13 Talon alkuperäinen asukas on ollut Armas Juntunen. Talvisodan jälkeen taloon muuttivat Aarne ja Martta Huuhtanen. Aarne toimi myllärinä Matikan myllyllä ja myöhemmin vakuutusasiamiehenä. Martta oli ompelija. Heillä oli kaksi poikaa, Jorma ja Raimo. Talo on sisäänkäynti muutettuna olemassa.

14 Eljas ja ? Pesonen. Hartikaiset rakensivat myöhemmin uuden talon paikalle 15. Eljas siirtyi Vapon talonmieheksi Kaikonsuolle ja vaimo ruokalan emännäksi. Samalla he muuttivat asumaan Kaikonsuolle -70 –luvun lopulla. Tälle paikalle on rakennettu uusi talo.

15 Leskirouva Anni Schutz ”. Hänellä oli tyttö ja poika. Talolla on hänen itsensä rakentama/rakennuttama ja hänellä oli hyvin monipuolinen menneisyys. Joidenkin tietojen mukaan siinä on ollut jonkinlainen ”ravintola- ja majoitusliikekin”. ”Suliini” on ollut hyvin värikäs persoona ja erottunut tavallisista asukkaista.

16 Schulz’n piharakennuksessa oli monia vuokralaisia. Mm. Anni Kossi sekä Pekka ja Hilja Pulkkinen. Hilja tunnettiin luutientekijänä ja Pekka kulki sekalaisissa töissä. Talossa on asunut muutamia vuosia, ilmeisesti vuokralaisena, myös romaaneja.

Oma muistikuvissani paikka oli hivenen pelottava ja sitä kierrettiin. Kävin kuitenkin sisällä talossa ainakin kerran. Suurehko huone oli kauttaaltaan musta ja valaistus oli avoimen lieden varassa. Savupiippu rakennuksessa kuitenkin oli. Asukas (Ilmeisestikin Hilja Pulkkinen) istui täysin mustiin puettuna lieden ääressä valmistaen varpuluutia. Vierailu oli varsin lyhyt.

17 Annikki Hyvärinen. Annikki oli leski ja hänellä oli kolme lasta Anneli, Kalevi ja Jorma. Annikki työskenteli toimistotehtävissä kunnan toimistossa ja monet oppivat tuntemaan hänen äänensä kunnan/kaupungin puhelinvaihteesta. Lapsista Jorma toimi postimiehenä Kiuruvedellä koko työhistoriansa ajan ja asuu edelleen hyväkuntoisessa talossa.

18 Leskirouva Kaisa Kemiläinen. Kaisa on Korkeankankaan Kemiläisten ”kantaäiti”. Talo on edelleen olemassa. Hänen lapsiaan ovat Aarne, Veikko ja Viljo, joka muutti myöhemmin Koivuniemeen.

Ratisentie erkanee pistona Niemikyläntiestä pohjoiseen.. Niemiskyläntieltä päin oikeapuoli on peltoaukeaa (Nivanniitty) ja sillä puolella on vain yksi talo, johon on tieyhteys Ratisentieltä

22 Ratinen, leskiäiti, jolla oli kolme lasta: Auvo, Anja ja Teuvo. Teuvo asui talossa 2010 –luvulle saakka.

Ratisentiestä vasemmalle maasto nousee vaihtelevasti ja saavuttaa lakipisteensä Hovintien seutuvilla. Ratisentien vasemmalla puolella olivat seuraavat.

19 Talon varhainen asukas on ollut opettaja Pajunen. Hänen jälkeensä taloa ovat asuneet Arttu Hyvärinen (20) ja Mauri Hyvönen. Talo on laajennettuna paikallaan.

20 Pentti Arttu ja Erkki Hyvärinen. Hyvärinen toimi ammatillisten aineiden opettajana. ainakin yksi tyttö, Riitta ja poika ”Eikka”, joka myös toimi autoalan opettajana. Heidän jälkeensä talossa asui autoilija Väinö Janatuinen

21 Hannes Ruotsalainen, lapsia ainakin Eero (Texas)

Tämän jälkeen Ratisentiestä nousee pistona vasemmalle (länteen) ylöspäin lyhyt tienpätkä (nykyisin Luhtapolku). Sen jälkeen Ratisentien talot ovat kauempana tiestä ja niihin sisältyy myös viljelysmaata.

Nykyisen Luhtapolun varressa talot sijaisivat noususuunnassa vasemmalla puolella ja oikea puoli oli tien päässä, oikealla sijaitsevan Vesamäen peltoa.

26 Juho Vesamäki. seppä, jonka paja oli Nivankadun varressa entisen vankituvan lähellä. Lapsia oli ainakin Kalevi, Maija-Liisa, Pentti, Veikko ja Elsa. Myöhemmin talossa asuivat Johannes ja Lahja Allinen. Talo on lähes alkuperäistä vastaavassa asussa.

27 Kiiskinen Ville ja Olga. Autonkuljettaja Voitto (Vote) Kiiskinen.

28 50 –luvun loppupuolella talo siirtyi Mikko ja Anastasia (Nasti) Sidoroff’n omistukseen. Entinen omistaja, Elma Hartikainen?, asui talossa edelleen. Sidoroffit kunnostivat ja laajensivat taloa pikkuhiljaa. 60 –luvun alusta talon yksi huone oli Sidoroffin oppikoulua käyvien lasten (Johannes ja Matti) kouluasuntona Hartikaisen asuessa toisessa huoneessa. Sidoroffien poika, Aimo, rakennutti paikalle uuden talon 80 –luvun alkupuolella ja ja asui siinä vuosisadan loppupuolelle saakka. Mikon kuoltua myös Nasti muutti taloon. Vuosien varrella talossa on asunut myös muita suvun jäseniä.

24 Aarne ja Aino Jääskeläinen. Muuttivat Viskaalinmutkasta rakennuttamaansa taloon. Poika Pentti, oli myöhemmin mm. Rautavaaran elinkeinoasiamiehenä. Talo on alkuperäistä vastaavassa asussa. Pentti asuu edelleen talossa.

23 Muurari Hannes Eerikinharju. Vaimo Irma oli töissä Osulassa

Rinteen puolivälissä Niemiskyläntiestä erkanee pohjoiseen ajokelpoinen, mutta ilman kadun statusta oleva tie (nykyisin Kankaantie). Rinteessä Ratisentien yläpuolella on tiheähkö asutus ja talot ovat osittain lomittain ilman ajokelpoista tieyhteyttä. Uran päässä sijaitsee seudun, ehkäpä suurin, talo.

29 Veikko ja Alma Kämäräisen talo. Kämäräinen teki alkuun tekstiilien tori- ja ”laahka” kauppaa mutta perusti myöhemmin kiinteän myymälän keskustaan ”Pakastiaiseen”. Kämäräisen talo on alkuperäisen kokoisena laajassa peruskorjauksessa tätä kirjoitettaessa. Kämäräisillä oli useampia lapsia, ainakin Alpo ja Kauko.

31 Aikaisemmin Eemeli Närhi (muurari?) kunnan palveluksessa. Muutti Harjukadulle. Närhen jälkeen Lauri Tossavainen (Tossu Lassi) kuorma-autoilija. Talo on olemassa

32 Väinö Ohtonen, Nuohooja. Lapsi oli ainakin Vieno, Matti ja Anna-Liisa (Annukka). Talo on olemassa.

34 Styrman. Lapsia ainakin Seppo, Eino ja Unto, joka toimi postinjakajana koko työhistoriansa. Talo on olemassa.

35 Hurstinen? Talo on olemassa

Hovinkatu (nykyisin Lounajantie) erkanee mäen päältä pohjoiseen. Tie on rakennettu -50/-60 –lukujen vaihteessa. Sitä ennen kulkureitti, polku, noudatteli Hovintien itäpuolella mäen päällä olevaa notkelmaa.

Hovinkadusta erkanee itään polku, nykyisen Veräjäpolun aihio, joka yhdistää vanhan kulkuväylän varrella olevat talot Hovinkatuun

66 Aarne ja Ilmi Kemiläinen ja heidän jälkeensä metsäteknikko Autio, myöhemmin Anni Korhonen, leski? Lapsia ainakin Esko (asuu nykyisin talossa), Veijo ja Arja.

67 Viljo Kemiläinen, kunnan työntekijä, muutti Kiurujärven rannalle Koivuniemeen  -60 –luvulla. Myöhemmistä Paavo Kämäräinen, joka oli asentajana Savon Voimalla.

78 Mauno ja Hilda Herranen. Mauno oli vakuutusasiamies ja Hilja toimi siivoojana Apteekissa. Lapsia Seppo, Vesa ja Raili. Heidän jälkeensä 50 luvun lopulta Taavetti ja Elma Lappalainen, jotka muuttivat Korpijoelta.

79 Veikko ja Maija Kemiläinen. Veikko oli asentajana Rissasen korjaamoilla lapsia ainakin Marita. Maritta (miehensä ? Nuutinen) kanssa on rakentanut paikalle uuden talon.

Hovinkadun asutus alkaa tästä eteenpäin vasemmalla (länsipuolella) Talot ovat edelleen paikoillaan.

68 Matti ja Aune? Manninen. Mannisilla lienee ollut aikaisemmin kauppa Niemiskylässä.

69 Lauri ja Kerttu Memonen

70 Hanna Pulkka, s. Kemiläinen. Siivooja. Lapsia Asko, Seppo ja Marjaana. Jossain vaiheessa talossa asui myös Matti Lång, joka toimi Meijerillä autonkuljettajana

71 Eino ja Helvi Kaikkonen. Eino toimi mm. autonkuljettajana. Lapsia ainakin Teuvo, Marja-Leena ja Hannu

72 Eemil ja Ida Hiltunen. Eemil oli kunnan työntekijä. Lapset: Marja-Liisa ja Tuomo. Talon vanhin osa, yksi huone, on rakennettu 1920 –luvulla ja lienee Korkeankankaan vanhinta asutusta. Myöhemmin taloa on laajennettu. Talon on aivan ”Pietumäen” huipulla ja oli – 80 luvulle saakka asutuksen laidalla. Tuomo asuu talossa edelleen.

Oikealla (itäpuolella)

77 Viljo Rusanen, rakennusmies. Lapsia Ritva ja Pentti Eskelisen Tauno ja  Lempi??

76 Eino ja Sirkka Väisänen. Eino oli kunnantyöntekijä. Lapsia Olavi ja Ritva

75 Jorma ja Kirsti Hyyrynen. Jorma toimi meijerin autonkuljettajana. Lapsia ainakin Ari, Eija ja yksi poika. Perhe muutti myöhemmin Lahteen

73 Tiedot Koivunurmen Helenalta

74 Heikki Lilja. Kirjailijana tunnettan nimellä Heikki Lounaja

Kaatotien jälkeen Niemikyläntien varressa jatkuu tiheä asutus, joka kuvastaa vielä nykyisinkin alueen alkuperäistä rakennustapaa ja rakennusten suuruusluokkaa.

56 Olavi ja Maire Eerikinharju. Olavi oli rakennusmies (muurari) ja Maire toimi kodinhoitajana Lapsia Marja ja yksi poika

57 Talossa on aikaisemmin asunut muurari Veikko Partanen. Hänen jälkeensä talossa asuivat Aarne ja Ilmi Kemiläinen. Aarne toimi autonkuljettajana mm. Elossa ja Raittisessa. Lapset: Kalervo, Saija, Esko ja Kaija. Ilmi Asuu talossa edelleen nuorimman poikansa kanssa.

58 Lauri ja Martta Eerikinharju, Lauri oli muurari (laulava muurari).. Lapsia Markku ja Riitta. (Marketta).  Miehensä kuoltua Martta muutti Iisalmeen.

59 Hannes Väisänen.  Perheeseen kuului, vaimon lisäksi, kaksi tyttöä, Marja ja Maija. Hannes oli työssä kunnalla.

60 Vilho (Ville) ja Martta Mäki (Ilmeisesti myös Martan vanhemmat ovat asuneet talossa aikaisemmin ja osin yhtä aikaa). Ville oli autoilija ja suoritti paljon meijerin ajoja. Heidän jälkeensä talossa asui Heikki Laukkanen. Laukkasilla oli kolme lasta, Aimo, Annikki ja Antti. 50 –luvun alussa talossa ovat asuneet myös Styrmanit, jotka asuivat myöhemmin nykyisen Kankaantien varressa talossa 34.

61 Suutari Jussi Valmi vaimonsa Annan kanssa.

62 Martikainen ? Heidän jälkeensä Roope Grönfors ja Raili Kärkkäinen. Roopen talli oli Savikolla. Roopen jälkeen talossa on asunut Pesonen?

63 Kerttu Hinkkuri. Lapsia ainakin Tuula.

100 Nikkinen. vakuutusasiamies Hukkanen Antti

64 Anni Korhonen, muuttivat myöhemmin taloon 66 nykyisen Veräjäpolun päähän.

65 Nousiaisen naimattomat sisarukset Elina, Katri ja ?) asuivat tontin takalaidalla olleessa pienessä mökissä. 60 –luvun loppupuolella he rakennuttivat uuden talon lähemmäksi Niemistenkatua.  Elina oli koululla keittäjänä. Vuosituhannen vaihteen seutuvilla uudistettu ja laajennettu rakennus on edelleen asuttu.

 

Maantien pohjoispuolella, Hovinkadun jälkeen, asutus on harvempaa kuin toisella puolella.

81 Niilo ja Toini Luttinen. Niilo oli muurari ja rakennusmestari. Lapset, ainakin Esa ja Riitta. Myöhemmin talossa asui Esa perheineen kunnes rakennutti uuden talon isoisänsa vahalle talonpaikalle (80). Esan jälkeen talossa asui Terho Luttinen perheineen lähelle vuosituhannen vaihdetta. Talo on edelleen asuttu.

80 Antti Luttinen. Talo oli aivan tienvarressa. Perheessä oli yksi poika, Niilo, joka rakensi talon (81) samalle tontille, ja yksi tyttö. Tälle paikalle Niilon poika, Esa, rakensi myöhemmin uuden talon.

82 Suutari Pasanen vaimonsa Toinin ja lastensa Tuomon, Tapion ja Arjan kanssa. Pasanen oli invalidi ja liikkui käsin veivattavalla pyörätuolilla.

Niemiskyläntiestä erkanevan uran (nykyisin Leonpolku) varrella

85 Anni Föhr Yhdessä Aapeli Kolehmaisen kanssa. Lapsia aikaisemmasta avioliitosta Remeksen veljekset Tauno ja Väinö (talo 42).

86

88 Aune Lämsä Muutti myöhemmin Kunnantupaan ja tämä pieni rakennus on purettu.  Aune toimi mm. keittäjänä ”Punaisella koululla”. Lapsia ainakin Seppo, Ilmi ja Eila

83 Jyrkkäranta. Jyrkkäranta oli ilmeisesti sekatyömies. Vaimo Hilja kutoi ja hoiti lapsia. Perheellä oli Lapsia ainakin Sauli ja Arvo. Talo on edelleen asuttuna.

87 Eino ja Impi Niemi. Tytär Aino oli apteekissa töissä. Hän asui avioiduttuaan Rapakkojoella. Talo on ollut vuosikymmeniä asumattomana ja on huonokuntoisena paikallaan.

84 Pieni yhden huoneen mökki, jossa asuivat Huhmarniemen Riitta ja Olga. Olgalla oli aikaisemmasta liitosta Kalle Niemen kanssa 10 lasta.

89 Aino Halmesvirta. Poika Anssi. Aarno Kuivalainen rakennutti paikalle uuden talon 70 –luvulla?

Niemiskyläntien varressa on vielä muutama talo

90 Olga Pikkarainen Kun Olgan 1. mies Jussi Harmoinen oli kuollut, Olga meni pian naimisiin Juho Pikkaraisen kanssa.  He asuivat Kultala nimisessä mökissä n:o 106, jossa  heille syntyi 1920-luvun kahtapuolta yhteensä 6 lasta, Hugo, Paavo, Heikki, Antti, Lyyli ja Laina.  Kun Olgan mies Juho Pikkarainen kuoli, pojat rakensivat Äidilleen yhdessä uuden mökin n:o 90, jossa Olga asui yksinään. Olgan muutettua huonokuntoisesta Kultalasta pois, siihen muuttivat Samppa ja Mimmi Ruotsalainen. Olgan Harmoisen kanssa tekemät lapset eivät koskaan asuneet Kiuruvedellä. Talo on erittäin huonokuntoisena pystyssä. Linkin olga-korkeakangas kautta voi lukea Maija-Leena Martikaisen kertomuksen Olga Pikkaraisen vaiheista USA:ssa ja Korkeakankaalla.

olga-korkeakangas

91 Sankilampi. Sankilampi toimi Pellonraivaus Oy:n työnjohtajana ja johonkin aikaan myös itsenäisenä yrittäjänä. Sankilammilla oli ainakin kaksi poikaa Kari ja Timo. Sankilammet muutivat mahdollisesti 60 –luvulla Kukkomäentien varteen. Timo Oulussa opiskelimatematiikkaa.

Mahdollisesti myös piharakennus on ollut ainakin ajoittain asuntona. Muistitietojen mukaan talossa olisi asunut myös Pekka ja Siiri Miettinen, jotka muuttivat Kuopioon 60 –luvun lopulla. Väinö ja Annikki Jaatinen, Hannu Pikkarainen ja viimeksi Tossavainen. Talo on laajennettuna edelleen käytössä.

Vanha kaava-alue päättyy tähän ja loppuosan kartta-aineisto on kopio vuoden 1972 peruskartasta. Värikuvat kopioituivat hieman heikosti. Käytännössä alue on muuttunut hyvin vähän näinä vuosikymmeninä. Rakennuskantaa on peruskorjattu mutta uudisrakennuksia on vähän. Kokonaan uusia asuinpaikkoja ei ole yhtään. Varsinaisen Korkeakankaan jälkeen oli kapea peltoalue, jolle on myöhemmin rakennettu mm. Jehovan todistajien Valtakunnansali sekä avattu tieyhteys etelään, puutavaran lastausalueelle.

101 Lauri (Lassi) Soininvaara, joka oli linja-autoliikkeen varsinainen johtaja. Hän muutti  Helsinkiin. Seuraavaksi talossa asui veljeksistä Samppo vaimonsa Maijan kanssa,. myöhemmin Pertti ja Maija Vainio perheineen. Maija asuu talossa edelleen.

102 Matti ja Irma Kärkkäinen. Talo on edelleen.

Talojen 101 ja 102 välissä tien varressa oli Soininvaaran linja –autolikkeen talli. Samoissa tiloissa tai niiden yhteydessä oli myös Olli Nupposen paja. Olli oli kuorma-autoilija ja vaimonsa Tellervo toimi pitkään Kiuruvesi- lehden konttorissa. Viimeiset rakenteet kaatuivat muistaakseni 80 –luvulla.

103 Pahkakangas. Alkuperäinen asukas konstaapeli Arvo Soinvaara perheineen. Myöhemmin poikansa Jaakko vaimonsa Kaisun kanssa. Jaakko ja Kaisu muuttivat  Viskaalinmutkaan. Jaakko toimi mm. Savon Kuljetuksen asiamiehenä ja oli osakkaana autoliikkeesssä. Pisimmän työuransa Jaakko teki taksiautoilijana keskustassa. Kaisu oli töissä Kiuruveden kirjapainossa. Heidän jälkeensä talossa ovat asuneet mm. Kirsti ja Eino Mykkänen vuokralaisinaan Tuomo ja Marketta Tikkanen, Pirjo ja Keijo Kulhomäki sekä Martti Kamaja perheineen.. Talossa on ollut muitakin vuokralaisia. Nykyisin Talossa asuu Tuomo Karikumpu.

104 ”Vesipiirin tukikohta” Aluetta ovat hallinnoineet valtion eri organisaatiot. Alueella on varastoparakkeja sekä tilapäiskäytössä olevia asuinparakkeja. Alue on saattanut olla alkuun Pellonraivus Oy:n tukikohtana. alue on edelleen käytössä.

105 Antti ja Anni Pikkarainen. Antti oli kunnassa sekatyömiehenä. Lapsia Jukka, Seija, Eila, Paavo, Hannu ja Antero, joka asuu talossa nykyisin.

106 Kultala. Samppo ja Mimmi Ruotsalainen. Lapsia ainakin Eero ja ”satanen”.

107 Yrjö Ja Sirkka Tikkanen. Yrjö oli maalari ja työskenteli kunnan palveluksessa. Sirkka toimi siivoojana niinikään kunnan palveluksessa. Tikkasilla oli kaksi lasta Pirjo ja ????. Erotukseksi isästään (”Iso Yrjö”) Yrjöä on kutsutta ”Pikku Yrjöksi”. Tikkaset rakensivat myöhemmin uuden talon (110) Portilan viereen. Yhden huoneen mökki on edelleen pystyssä.

108 Paikalla olleessa Kultalaksi kutsutussa mökissä asuivat ensin Juho ja Olga Pikkarainen. Heille syntyi kuusi lasta. Yrjö ja Lyydia Tikkanen (”Iso Yrjö”) Yrjö oli teurastaja. Paikalla on pieni, uudempi rakennus.

109 Teuvo ja Aune Tikkanen. Teuvo oli ”Ison Yrjön” poika. Teuvo oli koko työikänsä Tielaitoksella töissä ja Aune postinjakajana.. Lapsia yksi poika ja neljä tyttöä.  Aune asuu edelleen talossa yksin.

110 Yrjö ja Sirkka Tikkanen muuttivat tähän 1963. Talossa asuvat nykyisin Paavo ja Seija Pikkarainen.

Porttila.

 

Vihtorin ja Feijan vanhemmat, Santeri ja Aliina, ovat asuneet ” Pikku Porttilassa” lähempänä rataa olleessa, aikoja sitten puretussa, mökissä ja myöhemmin yhdessä Vihtorin kanssa.

Santeri ja Alina Grönfors ostivat Porttilan tilan 1928.  Santeri -isä rakensi talon. Se sijaitsi nykyisestä pihapiiristä rataan päin.  Kun perhe muutti Oulaisista Kiuruvedelle uuteen kotiin, siihen kuului jo pojat Vihtori ja Feija sekä tytär Miranda.

Isä-Santerin menehdyttyä hevostapaturmassa 1932 ”Mummu piti vain nämä maat, eikä hävittänyt niitä”, Feija Grönfors.

111 Vihtori ja Salme Grönfors.

Vihtori ja Salme Grönforssille syntyi viisi poikaa ja yksi tyttö,  Harri, Pekka, Jukka, Kari, Riitta ja Pertti.

112 Feija ja Irja Grönfors.

Feija Gönfors rakensi 1954 samaan  pihapiiriin talon  (purettu toukokuussa 2016) perheelleen; Irja vaimolle ja lapsille Ilse, Arja, Pirjo, Eila, Malla, Arto, Sirpa, Markku ja Mika.

Porttilan talouteen ja tilanhoitoon on aina kuulunut hevonen.  Kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuilla tilasta kehittyi kautta Suomen tunnettu hevostila, jossa toimi myös hevosalan ammattikurssi.  Grönforsseilla oli noin kahdeksankymmenä hevosta, siitosoriita, -tammoja, ravureita, ratsuja, poneja.  Osa hevosista hoidettiin edelleen Porttilan pihapiirissä  olevassa tallissa ja kesäaikaan pihapiiristä aukeavilla laitumilla.  Osa hevosista oli Etelä-Suomeen sijoitettuna, jonne Porttilan hevosyritys on nyt jouduttu kokonaisuudessaan siirtämään Kiuruvedeltä puuttuvien riittävien laidunten vuoksi.

Porttilassa on aina otettu vieraat tervetulleina vastaan.   Tila on ollut mm.  maatalousnäyttelyn tutustumistilana ja suuren romaanifestivaalin juhlakenttänä.

Porttilan Feijan kerrontaa, ( linkki)

Lauri Vinberg muistelee ensimmäistä seuraavasti Kiuruvesi-lehden artikkelissaan keväällä 2016.

Feija Grönfors, vaikka tämä muistelus on Kiuruvesi-lehden pyyntö, se mitä suurimmassa määrin kirjautuu julkiseksi onnitteluksi sinulle täyttäessäsi siunaukselliset 90 vuotta.

Sinuun, veljeesi Vihtoriin, Porttilaan ja teidän perheisiinne liittyy sitä, mitä monilta muilta asuinkunnilta puuttuu. Te olette kuuluneet paikkakunnan kantaväestöön. Olette antaneet kotikunnallenne voimanne ja elämänne. Ilman teitä valtaisat mustalaismusiikin festivaalitkin olisi pidetty jossakin muualla. Jos sielläkään!

Ennen kuin Kiuruveden kotiseutuyhdistyksen 30-vuotisjuhlassa 17.7.1977 juhlapuhuja, kirjailija Lauri Leskinen ilmaisi ikuisesti elämään jääneen lauseensa ”Ihmisenä kiuruvetinen olkoon nöyrä, mutta paikkakunnan jäsenenä pitäköön päänsä pystyssä”, sinä Feija ja veljesi Vihtori perheinenne annoitte kotinne ja kotitanhuanne valtakunnalliselle musiikkifestivaalille tapahtumapaikaksi.

 SUOMESSA ja koko Pohjoismaissa ensimmäiset mustalaismusiikin festivaalit järjestettiin siis Kiuruvedellä 1.–3. heinäkuuta 1977. Idean ”isä” Vihtori Grönfors halusi tapahtumalle jämäkkää julkisuutta. Niinpä me, Vihtori, kunnanjohtaja Esko Rautio ja minä, marssimme itsensä maaherran juttusille. Ainoana asiana pyytää maaherra Kauko Hjerppe päivien suojelijaksi. Maaherra suostui ilomielin.

Lähtökohtana Grönforssien veljeksillä oli, ettei järjestyksen pilaajia päästettäisi juhlille. Eikä juhlien jälkeen virkavallalla ollut yhtäkään moitteen sanaa. Kiitosta annettiin. Olihan ohjelmassa myös hengellistä antia.

 ENTÄS se 1 800-päinen yleisö joka sunnuntaina oli tullut juhlakentälle kuulemaan Anneli Saria, Hortto Kaaloa, Taisto Saaresahoa, Kai Palmia, Gunnar Hagertia? Ja jossa juonnot suoritti Yrjö Tähtelä ja letunpaistopuhvetti oli uskottu Kiuruveden Martoille? Näin Kiuruvesi-lehti.

Mauno Kauhanen: ”Tällainen tilaisuus lähentää ihmisiä puolin ja toisin. Juhlassa tuli esille mustalaisten korkeatasoinen musikaalisuus”.

Saksalaisia turisteja oli mukana runsaasti eri puolilta Ylä-Savoa. Berliinin matkatoimiston johtaja Nikolai Weyner: ”Oikein hyvä tilaisuus. Suurenmoinen. Ohjelma oli ensiluokkainen. Tällainen tapahtuma on hyvä matkailuvaltti”.

Pitäjänneuvos Rieti Partanen: ”Tapahtuma oli mielenkiintoinen ensinnäkin siksi, että mukana oli korkeatasoisia taiteilijoita, kuten Anneli Sari. Hän on kansainvälistä luokkaa. Lisäksi ilmapiiri oli hyvin välitön, ei lainkaan pingottunut. Yhteisissä tilaisuuksissa myös opitaan tuntemaan toisemme paremmin, niin mustalaiset kuin valkolaiset. Vetonaula olivat myös hyvät hevoset”.

 KOLME vuotta myöhemmin, siis 1980, tein haastattelun Mustalaiskulttuurin Keskuksen puheenjohtaja Yrjö Tähtelästä. Haastattelu tapahtui Helsingissä Pohjoismaisessa seminaarissa. Toiset juhlat kun olivat tuloillaan.

Kysyin, missä ja milloin seuraava suuri mustalaistapahtuma?

Yrjö Tähtelä: ”Valtakunnallinen kulttuuritapahtuma Kiuruvedellä 27.-29. kesäkuuta. Myös ulkomaisia nimekkäitä mustalaistaiteilijoita tulisi mukaan”.

Jatkoin uteluani. Sitä, miksi tapahtuma pidetään juuri Kiuruvedellä?

Yrjö Tähtelä: ”Kiuruveteen liittyy jo perinteitä, olihan siellä tähän mennessä ainoa pohjoismainen mustalaistapahtuma vuonna 1977. Ja menestys oli valtaisa. Kiuruvedellä on Grönforssien Porttila ja kunnan osoittama myönteinen ilmapiiri”.

114 Olli ja Reeta Savolainen, työmies. Olli oli autonkuljettajana mm. taksissa. Perhe harjoitti myös pientä maanviljelystä. Savolaisilla oli kolme poikaa Antti, Tuomas ja Heikki. Alkuperäisen kaksikerroksisen, tornimaisen talon paikalla on uudempi yksikerroksinen rakennus, jota Antti vuokraa.

115 Porttilan ja Savolaisen välistä lähtee tie pohjoiseen, Porrasmäkeen.  Lapsia ainakin Osmo, Olavi ja Leena. Osmo asui talossa ja nykyisin hänen tyttärensä Leena.

Tien päässä asuivat myös Riepot mutta uuden Pyhäsalmentien valmistuttua liikenne siirtyi sinne.
 

Kiuruveden kirkonkylän Korkeakankaasta

 Ilmi Kemiläinen

Ilmi Kemiläinen muisteli 20.11.2014 Korkeakankaan kodissaan perheen Korkeallekankaalle asettumista ja Niemistenkatu 38:ssa sijaitsevan kodin rakentamista. 

”Minä jouduin jo 7-vuotiaana opettelemaan lypsämään.  Äidillä oli varmaan jännetuppitulehdus, kun sen käsiin tuli kauhea tuska lypsämisestä, ja oli sillä muutakin sairautta.   Isäkin oli kaukana savotoissa mehtätöissä kaksikin viikkoa.  Hoidin 14 vuotta lehmiä ja sairaan äidin ja asioita kulin hoitamassa täällä kylällä. Monta kertaa tulin tänne Huttulasta jalankin.  Enhän minä ollut kun kymmenen vuotta, kun tuli sota.  Sitä on oppinut tekemään työtä.”

”Sitten 21 vuoden vanhana Aarne perehty minnuun.”

”Minun mies oli Aarne Kemiläinen.  Se meni meijerille töihin 14-vuotiaana ja oli siellä seitsemän vuotta.  Sen jälkeen se oli seitsemän vuotta Elossa ja sitten Raittisella 18 vuotta. Meille synty neljä lasta,  Kalervo, Saija, Esko ja Kaija.”

”Kun menin naimisiin tuon Aarne Kemiläisen kanssa, eihän niitä asuntoja siihen aikaan ollut. Sanoin, että lapsia ei tehä, ennen kuin on oma asumus.  Tiiän minä, että ottivat semmosetkin, joilla oli jo tupa täynnä ommoo perhettä, niin ottivat vielä vieraita, joilla oli pula asunnosta, että eivät taivasalle jää. Tuohon lähelle piästiin sitten asumaan, oltiin seihtemän kuukautta vuokralla.”

”Minun miehellä oli tässä Korkeakankaalla kaksi hehtaaria maata. Siihen teki Zindan ukki, Mikko, joka oli kirvesmies, meille mökin.  Minä kun olin sahalla, toin sieltä ovet ja lasit, kaikki tienasin, ja sitten vielä jäi rahhoo.  Niin se vain mökki tuli ja ihan hyvä, ja kaikki rakennukset tuli.”

”Silloin Korkeakankaan taloissa oli paljon lehmänpitäjiä ja myös meille tehtiin navetta.  Kun isä anto minulle lehmän myötäjäisiksi, minä möin lehmän pois ja rahat mäni mökin tekkoon.  Mutta sitten hankittiin lehmiä ja kasvatin sikojakin Minullakkiin oli yhteen aikaan viis lehmee.  Kesällä Korkealtakankaalta kuljetettiin lehmät kirkonkylän yhteislaitumelle, joka oli Kuorevirralla. Siellä oli lehmiä mm. Hussolta, ja Kukkomäkisiltä. Veikko Väisäseltä yhteislaitumella oli hevonen. Mekin kuletimme lehmiämme sinne, kunnes saimme Savikon pellolta laitumen.”

”Se oli niin tiukkoo aikoo,  kun ei tahtonut olla töitä.  Ja kun oli isot perheet, niin ei sitä yhen miehen palakalla pärjännä.  Minulta ottivat lehmien maidon tinkimaitona – ihan koko mäki haki minulta maitoa, hakivat ihan kirkkomäelle asti.  Viimeiseltä ruvettiin laittamaan maito meijeriin.”

”Sitten tuli ihan yllätyksenä talon myynti, ihan leikin piältä.  Oli ihan velaton mökki ja navetta oli rakennettu jo siihen, ja ihan kaikki oli rakennettu.  Olikohan se metsäteknikko Autio?  Se oli muuttanut Kiuruvedelle ja sillä oli junavaunussa tavarat. Se tulloo ihan yllättäen aikaisin aamulla, koputtaa ovveen, ja minä olin lypsylle lähössä tuonne laitumelle. – Se oli kesä.  Se sano, että myöttäkö työ tämän talon.  Minä sanoin, että ei oo mittään puhetta ollut.  Minun mies, se kuluki silloin töissä tuossa Kauppayhtiössä, Raittisella, niin se siitä sano, että ainahan ne kaupat voijaan tehä, jos hinnasta sovitaan.  Siitä se sitten lähti.  Talokaupat tehtiin.”

Ilmi Kemiläinen kertoi, että aluksi suunniteltiin maatilan hankkimista ja muuttamista kirkonkylältä, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että ostettiin naapuritontilla myytävänä ollut talo ja jäätiin Korkeallekankaalle.  ”Minulla oli kaksi pientä lasta, joilla oli vain vuosi ja neljä kuukautta ikäeroa.  Enhän minä osannut kuvitella, minkälainen revohka siitä tulloo.  Se oli mahoton revohka.  Se Autio jäi siihen meijän talloon, ja me muutettiin tien toiselle puolen tähän, sillon ihan semmoseen rotteloon.  Minä sanoin, etten lähe syvänmualle, kun oon sieltä tullut.  En lähe ennee takasin sinne.  Myö ostettiin sitten tämä ja ruvettiin korjoomaan.  Tässä oli sillon vain tämä rakennus, mutta hirveen huonossa kunnossa.  Tässä asu Partas Veikko.  Oli ostanut Eerikinharjun perikunnalta. Tässähän sitä perikuntoo on kummallakkiin puolen tietä.  Niin, se Veikko oli silloin työtön, ja se sano, että lähtis Helsinkiin, jos sais tämän myytyä. Niinhän myös tehtiin tästä kaupat.  Elämä jatku ihan, eikä tietty mittään.  Navetta sitten tehtiin tuohon, jatkettiin.  Kaivoo ei ollut tässä.  Vesi haettiin nuapurin kaivosta.  Kun lehmät olivat laitumella, nehän sai juua sieltä.  Mutta kaivo piti suaha.  No, kaivo tehtiin, mutta eihän siinä vesi riittänyt.  Väisäs Veikko aina ajoi tuon kaivon vettä täyteen talaven aikana, että lehmille suatiin.  Se oli työlästä.”

”Sitten kututtiin Antikais Nestori, varmaan muistatte.  Sehän eli vanhaksi.  Tuossa törmällä oli Nestorila pikkunen mökki. Se oli semmoinen kaivonkahtoja.  Se kahto kaivoja pajulla.  No, kukkaan ei tiennyt rajoja, että mihin ne tulloo.  Mutta se kahto, ja se sano, että tuossa vesi tulloo kahen metrin syvvyyteen.  Siihen tehtiin kaivo viien metrin syvvyyteen, ja siinä on riittänyt vesi.  Ihan kirkas, hyvä vesi. Nyt tulloo tähän kunnallinenniin vesi.”

”No, ei tietty mistään mittään. Lehmä sairastu ja Nummikoski tulloo. Se ihmetteli, se oli männyt tuonne entiselle mökille, että mittee työ ootte tähän tulleet. Minä sanoin, että vaihtelu virkistää. Se sano, että ei virkistä, kun hän vähä kertoo. – Ei kai sitä asiaa tiennyt tuo perikuntakaan, että tässä ei ollut lainhuutoja. Tällä mäellä oli ollut toista sattaa vuotta asukkaita, eikä ollut lainhuutoja.”

Eläinlääkäri Veikko Nummikoski oli kertonut Ilmi Kemiläiselle, että hän oli ollut tilaisuudessa ostaa maata Korkealtakankaalta, mutta oli kuullut Niilo Puttoselta, ettei Korkeallakankaalla ole mitään myytäviä maita, vaan joka kohdassa on asukkaat. Kauppias Alpo Saastamoinen ei tiennyt tätä asiaa ja osti myytävänä olleen maalohkon, jossa oli Kemiläistenkin koti.

Ilmi Kemiläinen, jatkoi: ”Enhän minä älynnyt tuommosia asioita. Ei mittää, Aksu tulloo töistä ja minä sanon, että nyt sinun pittää lähteä käymään Alpon luona, kun myö ei omistetakaan tätä, vaan Alpo Saastamoinen omistaa ainakin nämä tontit. Aksu sano, että hänpä lähtöö kysymään Alpolta, ennen kun tekköö mittään muuta. No, niinhän se oli sanonut Alpo, että kyllä hällä on jo lainhuu´ottiin, kyllä hän omistaa. Vaan hän ei tiiä, missä ne tontit on. Hän ei oo käynyt kahtomassa. Semmoinen tälli tässä on ollut.”

”Asian selvittelyyn kului aikaa kaksi vuotta, ennen kuin sitten pystyttiin anomaan mittaria.  No sitten kun se mittari tuli tänne lohkomaan, niin minä sanoin sille mittarille, että siitä pittää tehä semmoinen paketti, että tämä kaivo jääpi meijän tontille.  Mutta ei se sitten niin käynyt.”