”Selanderin talossa oli Mirkun (Kärkkäinen) kaupaksi kutsuttu ruokakauppa, muistaakseni Elo. ”
Selanderin ja Halosen talojen välissä oli Elon ruokakauppa 50-luvulla ja myöhemmin siinä oli ainakin pesula. Nykyisin taitaa olla yksi kylän kirppiksistä.
Ja Selandereilla oli tosiaan 5 poikaa, Seppo, Ilkka, Ari, Jyri ja Iiro, mutta heille syntyi vielä myöhemmin Sari-tyttö, josta kirjoittaja ei ilmeisesti tiedä mitään.
Asuin itse 50-luvulla nykyisellä Niittynotkon kadulla ja uuden koulun valmistuttua ensin B- ja sittemmin A-talossa, joista voisin kyllä jotain kertoakin.
#Korhosen talo. Korhosilla oli ehkä neljä lasta, Eila ja Pauli olivat vanhimmat. Keinäset olivat asuneet Korhosen yläkerrassa siihen asti, kunnes heidän oma talonsa valmistui Niittynotkoon#
Keinäset asuivat Nivannotkossa, ns. Ruotsalaisen (punaisessa) talossa eli meidän naapurissamme 50-luvun alussa ennen muuttamistaan uuteen taloonsa Niittynotkoon.
Olipa mukava lukea vanhaa tietoa lapsuuden pitäjästä Kiuruvedestä.
Koiramme oli pystykorva popi, joka aina haukkui ohiajavan kunnan traktorin myös valtuustokokousten aikaan liki kokostilan ikkunoiden alla. Kokoussali sijaitsi koiramme juoksunarun vieressä. Kunnan tiehoitokalustoa ja ajoneuvoja säilytettiin saunarakennuksen takana vielä 1967, jonne johti reitti popin ohi. Myös kunnanvarasto oli heti asuinrakennuksen takana vaahteramäen alla. Ihmetellä täytyy, kuinka pienillä tiloilla tultiin kunnan tekn. toiminnoissa toimeen. Myöhemmin 1970-luvulla kunnanvarasto siirtyi Kirkkoharjuntien varteen nykyisen vesitornin lähelle. Sen jatkotoiminnasta tietää sitten paremmin 80-luvulta alkaen Arto-inssi , joka toimi teknisen osastolla mm. rkm Olavi Raution ja kunnaninssi Lauri Rahusen töiden jatkajana.
Varaston lastausoven edessä oli iso kivi, jonka päälle Heikki Rautio jäi uudella keltaisella Volvo 544 kardaanipallostaan kiinni.
Olli ja Arto tekivät kiusaa varastonhoitaja Kalevi Saloselle, kun ampuivat vanhan varastonoven riippulukkoon ilmakiväärillä avaimen esteeksi ” lyijyä”!
Eino ja Pirkko Kaurasen lapset olivat Martin lisäksi Hannu ja Pertti.
Terv. Pirkkalasta 23.11.2013
Olli Karoluoto
Kiitos kirjoittajille mukavista muisteluista. Palasin näiden kirjoitusten mukana takaisin ihanaan lapsuusaikaan Kukkomäellä ja luin ihan ahmien koko kirkonkylän historiikin .
Hienoa kun muistot ovat kaikkien luettavissa.
Terveisin
Raili Kuula os Auvinen s. 1941
Kiitos kirjoittajille mukavista muisteluista. Olen asunut Kukkomäellä samaan aikaan kirjoittajien kanssa ja nyt palasin sinne muisteluissani takaisin. Luin ihan ahmien koko Kiuruveden historiikin. Hienoa kun muistot on talletettu kaikkien luettavaksi.
Selanderin talossa ei ole ollut Mirkun kauppa, vaan Pirisen talossa, kuten kirjoitinkin. Nämä minun muistelukseni ovat vuoden 1955 tienoilta. Sen jälkeen on syntynyt paljon lisää lapsia moniin perheisiin. Kuulemani mukaan Keinäset ovat asuneet myös Korhosen yläkerrassakin ennen muutamistaan Nivannotkoon, mutta kun muutimme Kiuruvedelle, he asuivat jo uudessa talossaan.
Terv.
Sirpa Asikainen
Kommentoin Nivan kolmio-tekstiä paloaseman seudun osalta:
Kolmessa kuvassa on todellakin Heikki Ahosen talo, Waarnan talo (huom. tupla wee!) ja suutari Pietikäisen talo. Kattaisen huushollin asioista luulen tietäväni sen verran, että mitään mummoa meillä ei koskaan asunut. En myöskäään muista piharakennuksessa koskaan olleen mitään ompelukone- tai pyöräkorjaamoa. Piharakennus oli joskus ollut navetta, mummollani Martalla oli lehmiä. Mummoni Martta ja ukkini Heikki muuttivat Rytkylle n. vuonna 1950, Martta talutti lehmänsä sinne eikä pitänyt Heikin uudesta maanviljelyideasta yhtään. Isäni Veikko jatkoi pirssinä ukkini Heikin jälkeen, ja siinä vanhassa talossa asuttiin vuoteen 1960.
Piharakennus oli vähällä palaa maan tasalle, kun Jukka-veljeni oli ollut siellä vintillä naapurin poikien kanssa polttamassa ukin iänikuisia kessuja. Onneksi paloasema oli lähellä!
Poikia etsittiin hädissään kun palo oli jo sammutettu. Jätkät oli ongella…
Kirkkoharju – Kirkkoharjuntie -tekstissä mainitaan, ettei sanan Yhtylä merkitystä ole saatu selville. Luulenpa tietäväni sen tulevan sanoista ”Taajaväkinen yhdyskunta”.
Isäni Väinö Heikkilä (ratamestari/rakennusmestari) toimi 50-luvulla aktiivisesti yhdyskunnassa.
Asematie ja asemanseutu -kuvassa Kunnan väkeä 60-70-luvuilta E.Peltolan kotiarkisto 4:s mies vasemmalta on Väinö Heikkilä (1. kalju mies, 2. piippumies, 3. lihava liivimies ja 4. Väinö). Kuvassa Aseman väkeä 1962 mies vasemmassa reunassa on ratamestari Väinö Heikkilä (virka 1947-1964) ja eläkepäivinä Yhtylässä 1972-1977.
Asematie ja asemanseutu -artikkelissa kuvassa Aseman väkeä 1962 on 26 henkilöä: vasemmalta ratamestari Väinö Heikkilä, Juho (Jussi) Lilja, ?, Pekka Sainio, Antti (Siimes-Antti) Kärkkäinen,?, Lyyli Toikka, Kauko Vannekoski, Heikki Vinberg, Heimo Vartiainen, asemapäällikkö Sulo Toikka,?, ?,?,?,?,?,?, Hugo Mursula, Maija Kuosmanen, ?, Samuli Nousiainen, Raija Ilvonen, Heikki (Varasto-Heikki) Kärkkäinen, ?, Sakari Valavuori
Olipa mukava katsella näitä sivuja, kuvia entisistä opettajista ja lukea koulumuistoja. Olin siellä minäkin vv. 1955 – 1959. Tykkäsin erityisesti äidinkielen tunneista ja kerran kun oli opetuksen aiheena suora esitys, johtolause, lainausmerkit jne. Johtolause voi olla alussa, lopussa tai keskellä – näin opettaja kertoi ja pyysi esimerkkejä. Minä nostin innokaasti käteni ja vastasin: ”Hyvää” sanoi mustapartainen mies, ”päivää!” Opettajan mielestä se piti olla ”Hyvää päivää!” sanoi mustapartainen mies. Taisin nolostua, välitunnilla todistelin kavereille, että on sellainen kirjakin. Olisiko Arijoutsi kirjoittanut se, en ole varma.
Kerran kyyditsin polkupyörän tarakalla koulukaveria – en kyllä muista kuka se oli. Poliisi tuli polkupyörällä vastaan ja huikkasi, että ei saa kyydittää. Ajoin alamäkeä melkoista vauhtia enkä uskaltanut pysähtyä. Poliisipa kääntyi perään ja sitten oli pysähdyttävä nuhteita kuuntelemaan. Pysähtyminen onnistui vasta meijerin tien haarassa. Siinä poliisi ajoi polkupyörällä takaa polkupyöräilevää koulutyttöä.
Törmäsin sivuihin etsiskellessäni vanhoja valokuvia Kiuruvedestä. Suurella mielenkinnolla luin juttua Elon vaiheista. Itsekin vietin lapsuudestani suuren osan Elon henkilökunnan asunnoissa ja Elon pihapiirissä. Paljon tuttuja nimiä tuli tekstissä vastaan ja mieleen palaautui sieltä jo muuten pois pyyhkiytyneitä asioita.
Erityisen mielenkiintoisia ovat kuvagallerian 60-luvun värikuvat Elon kulmilta. Niissä mennyt palautuu muistiin jotenkin todellisena. Mustavalkeat kuvat ovat jotenkin etäisempiä, ikäänkuin ”keksittyjä”. Suuri osa Elon ja Osulan kulman taloistahan on purettu, suuri harmi sinällään. Kyllähän ne nykyisessä kyläkuvassa olisivat hienoja verrattuna 60- ja 70-luvun laatikkoihin. Elon ”lasipalatsin” ullakolla leikimme ennenkuin sekin purettiin.
Kirkontornista otetussa värillisessä panoraamassa näkyy koko silloinen elämänpiirini. Lakanapyykki roikkuu kuivumassa. Lieneekö hotellin lakanapyykki jota Kärkkäisen Uunon vaimo ”Pyykkärj-Aeno” talomme kellarissa pesi. Vasemmassa alakulmassa kuvassa näkyy keltainen kasa. Muistelen että niillä huitteilla oli iso sahanpurukasa johon talvella nostettiin Kiurujärvestä jäitä kesän tarpeisiin. Jääkaappiaika tämänkin sitten lopetti aika pian.
Tienasin veljeni kanssa ensimmäisen 10-markkasen jakamalla lumisadepäivänä Elon mainoksia ympäri kylää. Löimme veljeni kanssa vetoa että en koskaan unohda ko. kympin setelin numerosarjaa, mielessä se on vieläkin N1223162. Huono veto, jota en koskaan voi voittaa.
Autotallit siipirakennuksen kellarissa olivat autokuskien ja autoja huoltaneen Pentti Åsenbryggin valtakuntaa. Alapihalla vanhan pumppukopin vieressä oli ikäloppu Elon kuorma-autonromu, jossa oli kiva istua rattia vääntämässä. Mieleen muistuu vieläkin auton ohjaamon tuoksut.
Hotellissa asui usein iskelmätähtiä ja -tähtösiä. Kun siellä oli Taisto Tammi, heittivät kirkonkylän ”urpaanin lekentan” mukaan hotellin työntekijät ylhäältä parvekkeelta vessapaperinpaloja alas kiusaksi alhaalla päivystäneille tytöille, jotka odottelivat nimikirjoituksia. Tämän on täytynyt olla ennenkuin uusi elintarvikeosasto rakennettiin ko piha-alueelle.
Kesällä 72 olin sitten itsekin kesätöissä Elon rautaosastolla. Siihen aikaan Elolla oli vielä omia kuorma-autoja joiden lavalla tuli tavaranjakoreissuilla seisoskeltua. Lienee nykyään kiellettyä. Aivan alussa möhläsin kirjailija Eeva Tenhusen mökilleen tilaamien tavaroiden kuormakirjan väärään paikkaan, Eikä Kähkösen Onni niitä sitten kyytiin saanut. Tenhusen dekkarissa ”Murha Savolaiseen Tapaan” oli sitten juttua tavaroista jotka eivät koskaan tulleet perille – ja liikkeeseen soitettaessa vastattiin aina että ”taas on poika töppäillyt…”
Entisenä Kiuruvetisenä ja siellä syntyneenä on mukavaa seurata vanhan Kiuruveden tarinoita, kirjoituksia.
Lahnajoella koulua 1950-60 käyneenä ja Kiuruvedellä nuorena poikana urheilleena olen ikää tullen seurannut tapahtumia mielenkiinnolla.
Nykyisinkin lähes joka kuukausi siellä käyden.
terv. Kalevi Juka
Hei, etsin tietoa sukulaisistani kuten isoisänisästä Kalle & Martta Kainulaisen suvusta, olen kiuruvedellä pienenä lapsena heitä käynyt tapaamassa, vinkkejä kiitos jos jostain löytyy.
Korkeakangas – kommentti allaolevaan tekstiin:
3 ja 4 Rakennuksessa (3) oli Kiuton kauppa 60 –luvun alkupuolelle. Rakennuksen omisti maalari Aku Lilja, joka ajoittain asui talon yläkerrassa ja ajoittain kaupan sisäpihalla olevassa mökissä (4). vaimo ja ainakin kaksi tyttöä?
Lapsia oli kaksi; vanhempi oli Paavo ja nuorempi Kaisa-Leena – eli tyttö ja poika
Hei! Löysin äitini äidin Lyyli Tikkasen (os. Salo) Kansanhuollon väkeä kunnantalon portailla esittävästä kuvasta. Hänen nimeään ei ole mainittuna kuvassa, mutta olisi kiva, jos joku ehtisi sen kuvatekstiin päivittämään. Kuva on osassa Muisteluja/ 6. Asematie ja asemanseutu oleva neljäs kuva ylhäältä laskien. Lyyli on kuvassa neljäntenä vasemmalta. En osaa sanoa onko hän kuvaamishetkellä jo avioitunut Aarne Tikkasen kanssa. He saivat vuonna -41 äitini Leena Tikkasen ja muuttivat sotien jälkeen Lappiin, Kolarin kunnan Saariputaan kylälle. Terv, Janne Koivuniemi
Kiitoksia yhteydenotostasi ja anteeksi näin kauan viivästyneestä vastauksestani. Tarkistaisitko, tuliko muutos kuvatekstiin oikein.
Muistaisitko mitään äidiltäsi tai muilta kuulemaasi kansanhuoltoon, kansanhuollon henkilökuntaan tai tai työrutiineihin liittyvää asiaa? Kansanhuollon ja siirtoväenhuollon yleisistä tehtävistä on kirjallisuudessa kyllä tekstiä, mutta mitä jokapäiväinen kansanhuollon arki oli, siitä ei ole juurikaan tietoa. Esimerkiksi mitä kansanhuollon johtaja teki, mitä apulaisjohtaja teki, oliko kansanhuollon virkailijoilla kullakin oma työsarka palvelukentässä, jne.
Kiitos vierailusta sivuillamme. Tervetuloa uudelleen
Hei,
Poistaalkuperäisestä tekstistä tavuviivat ja kirjoita teksti ilman rivinvaihtoa. Näyttää, että molempien reunojen tasaus ei toimi. Se ei haittaa.
Olipa ilo löytää sivu, jossa on isän Viljo Mäyrän luokkakuva. Näyttäisin tämän mielelläni isälle jos hän olisi vielä elossa.
Hyviä kertomuksia mutta Kivikujan rakentaminen alkoi 1979 jolloin valmistui kivikuja 1,2,4,5,6,ja 8.
”Selanderin talossa oli Mirkun (Kärkkäinen) kaupaksi kutsuttu ruokakauppa, muistaakseni Elo. ”
Selanderin ja Halosen talojen välissä oli Elon ruokakauppa 50-luvulla ja myöhemmin siinä oli ainakin pesula. Nykyisin taitaa olla yksi kylän kirppiksistä.
Ja Selandereilla oli tosiaan 5 poikaa, Seppo, Ilkka, Ari, Jyri ja Iiro, mutta heille syntyi vielä myöhemmin Sari-tyttö, josta kirjoittaja ei ilmeisesti tiedä mitään.
Asuin itse 50-luvulla nykyisellä Niittynotkon kadulla ja uuden koulun valmistuttua ensin B- ja sittemmin A-talossa, joista voisin kyllä jotain kertoakin.
#Korhosen talo. Korhosilla oli ehkä neljä lasta, Eila ja Pauli olivat vanhimmat. Keinäset olivat asuneet Korhosen yläkerrassa siihen asti, kunnes heidän oma talonsa valmistui Niittynotkoon#
Keinäset asuivat Nivannotkossa, ns. Ruotsalaisen (punaisessa) talossa eli meidän naapurissamme 50-luvun alussa ennen muuttamistaan uuteen taloonsa Niittynotkoon.
Olipa mukava lukea vanhaa tietoa lapsuuden pitäjästä Kiuruvedestä.
Koiramme oli pystykorva popi, joka aina haukkui ohiajavan kunnan traktorin myös valtuustokokousten aikaan liki kokostilan ikkunoiden alla. Kokoussali sijaitsi koiramme juoksunarun vieressä. Kunnan tiehoitokalustoa ja ajoneuvoja säilytettiin saunarakennuksen takana vielä 1967, jonne johti reitti popin ohi. Myös kunnanvarasto oli heti asuinrakennuksen takana vaahteramäen alla. Ihmetellä täytyy, kuinka pienillä tiloilla tultiin kunnan tekn. toiminnoissa toimeen. Myöhemmin 1970-luvulla kunnanvarasto siirtyi Kirkkoharjuntien varteen nykyisen vesitornin lähelle. Sen jatkotoiminnasta tietää sitten paremmin 80-luvulta alkaen Arto-inssi , joka toimi teknisen osastolla mm. rkm Olavi Raution ja kunnaninssi Lauri Rahusen töiden jatkajana.
Varaston lastausoven edessä oli iso kivi, jonka päälle Heikki Rautio jäi uudella keltaisella Volvo 544 kardaanipallostaan kiinni.
Olli ja Arto tekivät kiusaa varastonhoitaja Kalevi Saloselle, kun ampuivat vanhan varastonoven riippulukkoon ilmakiväärillä avaimen esteeksi ” lyijyä”!
Eino ja Pirkko Kaurasen lapset olivat Martin lisäksi Hannu ja Pertti.
Terv. Pirkkalasta 23.11.2013
Olli Karoluoto
Kiitos kirjoittajille mukavista muisteluista. Palasin näiden kirjoitusten mukana takaisin ihanaan lapsuusaikaan Kukkomäellä ja luin ihan ahmien koko kirkonkylän historiikin .
Hienoa kun muistot ovat kaikkien luettavissa.
Terveisin
Raili Kuula os Auvinen s. 1941
Kiitos kirjoittajille mukavista muisteluista. Olen asunut Kukkomäellä samaan aikaan kirjoittajien kanssa ja nyt palasin sinne muisteluissani takaisin. Luin ihan ahmien koko Kiuruveden historiikin. Hienoa kun muistot on talletettu kaikkien luettavaksi.
Terveisin
Raili Kuula. Os.Auvinen s.1941
Selanderin talossa ei ole ollut Mirkun kauppa, vaan Pirisen talossa, kuten kirjoitinkin. Nämä minun muistelukseni ovat vuoden 1955 tienoilta. Sen jälkeen on syntynyt paljon lisää lapsia moniin perheisiin. Kuulemani mukaan Keinäset ovat asuneet myös Korhosen yläkerrassakin ennen muutamistaan Nivannotkoon, mutta kun muutimme Kiuruvedelle, he asuivat jo uudessa talossaan.
Terv.
Sirpa Asikainen
Kommentoin Nivan kolmio-tekstiä paloaseman seudun osalta:
Kolmessa kuvassa on todellakin Heikki Ahosen talo, Waarnan talo (huom. tupla wee!) ja suutari Pietikäisen talo. Kattaisen huushollin asioista luulen tietäväni sen verran, että mitään mummoa meillä ei koskaan asunut. En myöskäään muista piharakennuksessa koskaan olleen mitään ompelukone- tai pyöräkorjaamoa. Piharakennus oli joskus ollut navetta, mummollani Martalla oli lehmiä. Mummoni Martta ja ukkini Heikki muuttivat Rytkylle n. vuonna 1950, Martta talutti lehmänsä sinne eikä pitänyt Heikin uudesta maanviljelyideasta yhtään. Isäni Veikko jatkoi pirssinä ukkini Heikin jälkeen, ja siinä vanhassa talossa asuttiin vuoteen 1960.
Piharakennus oli vähällä palaa maan tasalle, kun Jukka-veljeni oli ollut siellä vintillä naapurin poikien kanssa polttamassa ukin iänikuisia kessuja. Onneksi paloasema oli lähellä!
Poikia etsittiin hädissään kun palo oli jo sammutettu. Jätkät oli ongella…
Maarit Koponen (o.s. Kattainen)
Kirkkoharju – Kirkkoharjuntie -tekstissä mainitaan, ettei sanan Yhtylä merkitystä ole saatu selville. Luulenpa tietäväni sen tulevan sanoista ”Taajaväkinen yhdyskunta”.
Isäni Väinö Heikkilä (ratamestari/rakennusmestari) toimi 50-luvulla aktiivisesti yhdyskunnassa.
Asematie ja asemanseutu -kuvassa Kunnan väkeä 60-70-luvuilta E.Peltolan kotiarkisto 4:s mies vasemmalta on Väinö Heikkilä (1. kalju mies, 2. piippumies, 3. lihava liivimies ja 4. Väinö). Kuvassa Aseman väkeä 1962 mies vasemmassa reunassa on ratamestari Väinö Heikkilä (virka 1947-1964) ja eläkepäivinä Yhtylässä 1972-1977.
Asematie ja asemanseutu -artikkelissa kuvassa Aseman väkeä 1962 on 26 henkilöä: vasemmalta ratamestari Väinö Heikkilä, Juho (Jussi) Lilja, ?, Pekka Sainio, Antti (Siimes-Antti) Kärkkäinen,?, Lyyli Toikka, Kauko Vannekoski, Heikki Vinberg, Heimo Vartiainen, asemapäällikkö Sulo Toikka,?, ?,?,?,?,?,?, Hugo Mursula, Maija Kuosmanen, ?, Samuli Nousiainen, Raija Ilvonen, Heikki (Varasto-Heikki) Kärkkäinen, ?, Sakari Valavuori
1959 Vainoniemen ostivat Hilja ja Matti Loivarinne – ei Väinö . Hienoa oli katsella ja lukea entisiä aikoja.
Kiuruvesi on kaunis paikka, olen lapsena viettänyt kesät siellä. Kävin tässä vokunen vuosi sitte poikani kanssa, poikani myös piti kaupungista.
Olipa mukava katsella näitä sivuja, kuvia entisistä opettajista ja lukea koulumuistoja. Olin siellä minäkin vv. 1955 – 1959. Tykkäsin erityisesti äidinkielen tunneista ja kerran kun oli opetuksen aiheena suora esitys, johtolause, lainausmerkit jne. Johtolause voi olla alussa, lopussa tai keskellä – näin opettaja kertoi ja pyysi esimerkkejä. Minä nostin innokaasti käteni ja vastasin: ”Hyvää” sanoi mustapartainen mies, ”päivää!” Opettajan mielestä se piti olla ”Hyvää päivää!” sanoi mustapartainen mies. Taisin nolostua, välitunnilla todistelin kavereille, että on sellainen kirjakin. Olisiko Arijoutsi kirjoittanut se, en ole varma.
Kerran kyyditsin polkupyörän tarakalla koulukaveria – en kyllä muista kuka se oli. Poliisi tuli polkupyörällä vastaan ja huikkasi, että ei saa kyydittää. Ajoin alamäkeä melkoista vauhtia enkä uskaltanut pysähtyä. Poliisipa kääntyi perään ja sitten oli pysähdyttävä nuhteita kuuntelemaan. Pysähtyminen onnistui vasta meijerin tien haarassa. Siinä poliisi ajoi polkupyörällä takaa polkupyöräilevää koulutyttöä.
Törmäsin sivuihin etsiskellessäni vanhoja valokuvia Kiuruvedestä. Suurella mielenkinnolla luin juttua Elon vaiheista. Itsekin vietin lapsuudestani suuren osan Elon henkilökunnan asunnoissa ja Elon pihapiirissä. Paljon tuttuja nimiä tuli tekstissä vastaan ja mieleen palaautui sieltä jo muuten pois pyyhkiytyneitä asioita.
Erityisen mielenkiintoisia ovat kuvagallerian 60-luvun värikuvat Elon kulmilta. Niissä mennyt palautuu muistiin jotenkin todellisena. Mustavalkeat kuvat ovat jotenkin etäisempiä, ikäänkuin ”keksittyjä”. Suuri osa Elon ja Osulan kulman taloistahan on purettu, suuri harmi sinällään. Kyllähän ne nykyisessä kyläkuvassa olisivat hienoja verrattuna 60- ja 70-luvun laatikkoihin. Elon ”lasipalatsin” ullakolla leikimme ennenkuin sekin purettiin.
Kirkontornista otetussa värillisessä panoraamassa näkyy koko silloinen elämänpiirini. Lakanapyykki roikkuu kuivumassa. Lieneekö hotellin lakanapyykki jota Kärkkäisen Uunon vaimo ”Pyykkärj-Aeno” talomme kellarissa pesi. Vasemmassa alakulmassa kuvassa näkyy keltainen kasa. Muistelen että niillä huitteilla oli iso sahanpurukasa johon talvella nostettiin Kiurujärvestä jäitä kesän tarpeisiin. Jääkaappiaika tämänkin sitten lopetti aika pian.
Tienasin veljeni kanssa ensimmäisen 10-markkasen jakamalla lumisadepäivänä Elon mainoksia ympäri kylää. Löimme veljeni kanssa vetoa että en koskaan unohda ko. kympin setelin numerosarjaa, mielessä se on vieläkin N1223162. Huono veto, jota en koskaan voi voittaa.
Autotallit siipirakennuksen kellarissa olivat autokuskien ja autoja huoltaneen Pentti Åsenbryggin valtakuntaa. Alapihalla vanhan pumppukopin vieressä oli ikäloppu Elon kuorma-autonromu, jossa oli kiva istua rattia vääntämässä. Mieleen muistuu vieläkin auton ohjaamon tuoksut.
Hotellissa asui usein iskelmätähtiä ja -tähtösiä. Kun siellä oli Taisto Tammi, heittivät kirkonkylän ”urpaanin lekentan” mukaan hotellin työntekijät ylhäältä parvekkeelta vessapaperinpaloja alas kiusaksi alhaalla päivystäneille tytöille, jotka odottelivat nimikirjoituksia. Tämän on täytynyt olla ennenkuin uusi elintarvikeosasto rakennettiin ko piha-alueelle.
Kesällä 72 olin sitten itsekin kesätöissä Elon rautaosastolla. Siihen aikaan Elolla oli vielä omia kuorma-autoja joiden lavalla tuli tavaranjakoreissuilla seisoskeltua. Lienee nykyään kiellettyä. Aivan alussa möhläsin kirjailija Eeva Tenhusen mökilleen tilaamien tavaroiden kuormakirjan väärään paikkaan, Eikä Kähkösen Onni niitä sitten kyytiin saanut. Tenhusen dekkarissa ”Murha Savolaiseen Tapaan” oli sitten juttua tavaroista jotka eivät koskaan tulleet perille – ja liikkeeseen soitettaessa vastattiin aina että ”taas on poika töppäillyt…”
Entisenä Kiuruvetisenä ja siellä syntyneenä on mukavaa seurata vanhan Kiuruveden tarinoita, kirjoituksia.
Lahnajoella koulua 1950-60 käyneenä ja Kiuruvedellä nuorena poikana urheilleena olen ikää tullen seurannut tapahtumia mielenkiinnolla.
Nykyisinkin lähes joka kuukausi siellä käyden.
terv. Kalevi Juka
Hei, etsin tietoa sukulaisistani kuten isoisänisästä Kalle & Martta Kainulaisen suvusta, olen kiuruvedellä pienenä lapsena heitä käynyt tapaamassa, vinkkejä kiitos jos jostain löytyy.
Korkeakangas – kommentti allaolevaan tekstiin:
3 ja 4 Rakennuksessa (3) oli Kiuton kauppa 60 –luvun alkupuolelle. Rakennuksen omisti maalari Aku Lilja, joka ajoittain asui talon yläkerrassa ja ajoittain kaupan sisäpihalla olevassa mökissä (4). vaimo ja ainakin kaksi tyttöä?
Lapsia oli kaksi; vanhempi oli Paavo ja nuorempi Kaisa-Leena – eli tyttö ja poika
Hei! Löysin äitini äidin Lyyli Tikkasen (os. Salo) Kansanhuollon väkeä kunnantalon portailla esittävästä kuvasta. Hänen nimeään ei ole mainittuna kuvassa, mutta olisi kiva, jos joku ehtisi sen kuvatekstiin päivittämään. Kuva on osassa Muisteluja/ 6. Asematie ja asemanseutu oleva neljäs kuva ylhäältä laskien. Lyyli on kuvassa neljäntenä vasemmalta. En osaa sanoa onko hän kuvaamishetkellä jo avioitunut Aarne Tikkasen kanssa. He saivat vuonna -41 äitini Leena Tikkasen ja muuttivat sotien jälkeen Lappiin, Kolarin kunnan Saariputaan kylälle. Terv, Janne Koivuniemi
Hei,
Kiitoksia yhteydenotostasi ja anteeksi näin kauan viivästyneestä vastauksestani. Tarkistaisitko, tuliko muutos kuvatekstiin oikein.
Muistaisitko mitään äidiltäsi tai muilta kuulemaasi kansanhuoltoon, kansanhuollon henkilökuntaan tai tai työrutiineihin liittyvää asiaa? Kansanhuollon ja siirtoväenhuollon yleisistä tehtävistä on kirjallisuudessa kyllä tekstiä, mutta mitä jokapäiväinen kansanhuollon arki oli, siitä ei ole juurikaan tietoa. Esimerkiksi mitä kansanhuollon johtaja teki, mitä apulaisjohtaja teki, oliko kansanhuollon virkailijoilla kullakin oma työsarka palvelukentässä, jne.
Yst. terv. Eero Huttunen