Veden puunte – vaden saanti

Veden puute – veden saanti

Kaivot ja niiden vaarallisuus

Jokaisen talon pihaan oli kaivettu kaivo tai useampiakin, milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä. Kaivot olivat tavallisesti syviä, 5-10 metriä. Kaivaminen oli vaarallista. Reunat oli tuettava sortumisen ehkäisemiseksi. Kuoleman tapauksiakin on sattunut kaivuutyön aikana.

Kaivot varustettiin puusta tehdyillä puitteilla ja kansilla. Puiset kansirakenteet lahosivat nopeasti ja olivat monesti vaarallisia heikkoutensa takia. Toinen vaaratekijä oli kannen jäätyminen talvella. Jäinen kansi oli pidettävä hakkaamalla turvallisessa kunnossa. Siitä huolimatta on vanhinkoja sattunut. Aina ei ole apua ollut riittävän lähellä.

Useimmissa taloissa oli ns. vinttikaivo. Vesi nostettiin kaivosta vinttirakenteen avulla. Tämä oli kevyempi ja turvallisempi kuin kelatukkirakenteinen, joita niitäkin oli muutamissa paikoissa.

Navettakaivon viereen tehtiin kotarakenus kelleskattoisena, monesti ilman ovea. Kodassa oli suuri muuripata, johon kaivosta nostettu vesi johdettiin väljää ränniä pitkin. Ränni oli isosta puusta koverrettu ja viety seinän läpi muuripadan päälle. Muuripadassa lämmitetty vesi taas rännättiin toista samanlaista ränniä pitkin navetassa olevaan suureen sammioon.

Kaivoissa oli yleensä riittävästi hyvää ja kirkasta vettä 1930-luvulle saakka, jolloin ensimmäiset merkit veden loppumisesta ilmaantuivat.

Sotavuodet 1939 – 1945

Kaivoista loppui vesi. Pakkanen saattoi kiristyä -40 – -42 C. Vesi sitoutui kovalla pakkasella routakerrokseen. Se ei päässyt pohjaveteen saakka, jolloin pohjavesi laski. Kaivot kuivuivat ja vedestä oli huutava puute. Suuret vesitynnyrit täyttyivät Valkeisjärven lähteellä, suohaudoilla, Mustalla lammella ym. paikoissa. Eläimet joivat ajovettä.

Kaivojen ampuminen 1940-luvulla

Sotavuosien jälkeen syvennettiin kaivoja ampumalla veden puutteen vuoksi. Seurauksena oli ruostevesi. Kaivettiin uusia kaivoja. Yhden talon pihassa saattoi olla useita kaivoja. Eräässä talossa oli jo viisi kaivoa, kuudetta kaivettiin. Niissä oli hyvä vesi, mutta sitä oli vähän. Pohjavesi oli alhaalla.

Miksi pohjavesi oli alhaalla?

Valkeisjärven kuivatus vaikutti suuresti pohjaveden laskuun järven ympäristöalueella.

On otettava huomioon, että karjan lisääntymisestä seurasi suurempi veden tarve.

Sotavuosien ajalta on jo mainittu kovat -40 C pakkaset.

Sademäärien vaihtelujaksot eri aikoina vaikuttivat pohjaveden pinnan korkeuteen.

Pohjaveden pinnan alenemisen yleisenä aiheuttajana koko maassa on maanpinnan nousu.

Porakaivoja 1950-luvulla

Jotta päästäisiin käsiksi pohjaveteen, ruvettiin poraamaan kaivoja. Porakaivojen teko oli silloin muoti-ilmiö kautta koko maan. Porakaivo saattoi olla jopa 100 metriä syvä. Poraamisen seurauksena vesi oli pahasti ruosteista Turhala-Oravamäki tienoilla.

Vesitilanne oli toivoton. Oli puute ruoka-, juoma- ja pyykkivedestä sekä eläinten juomavedestä. Vettä ajettiin lähteistä, lammikoista, suohaudoista sekä sulatettiin lumesta. Kesällä koottiin sadevettä, jos se oli mahdollista. Ei ollut edes järveä, josta olisi saanut vettä moneen tarpeeseen. Valkeisjärvi oli tuolloin vielä niittykuiviona.